23.9.2020

Kymmenen vuotta Pirkka kaliaa!

Lyömättömänä saunaoluena tunnettu Pirkka toimii myös suihkukaljana.

Ruokablogi Pallolaajennus haluaa onnitella Pirkka-olutta saavutetusta kymmenen vuoden merkkipaalusta! Kymmenen vuotta plussapallojen tahdittamaa edukasta päihtymisen edesauttamista suomalaisessa olut-sfäärissä on kunnioitettava saavutus.

Kollega Koivisto bongasi kultareunuksen juhlatölkeissä, mutta blogin armoitettu suurpanimo-oluiden connoisseur Leinonen sai luvan kirjoittaa juhlavan retrospektiivin arjesta juhlaa tekevän sinisen tölkin kunniaksi.

Kymmenen vuoden aikana Pirkka on kulkenut mukanani saunoissa, pukukopeissa, kameralaukuissa, melkein missä vaan missä minä olen ollut myös sininen ystäväni on vieraillut. Jotta en vaikuttaisi rapaiselta rappioreppanalta, mainitsen että keppanaa kuluu istunnolla yhdestä kahteen. Siksi panostan laatuun. Ja minulle riittä matalamman kriteerin kurat. En osaa arvostaa monimutkaisia humala-vivahteita tai hiivoja. Kitkerät erikoisoluet puustattavat minua ytimeeni saakka.

Siinä missä lajitoverini hifistelevät köyhyysrajapinnalla useamman euron IPA tai muita liemiä, minä tiedän roolini ja elän sen mukaan. Oluen nauttiminen elämässäni tapahtuu joko saunassa tai treenin päätteeksi. Siihen nippanappa euron tölkki Pirkkaa sopii kuin cheddar-siivu burgeriin. Ilman sitä on turha edes yrittää.

Olen tarkan markan mies. Enkä etsi makunautintoa ja aistimuksia. Tilanne, jossa olueni juon, on jo nautinnollinen. Hyvä seura, kostea löyly, kaverillinen höpöttely joukkuetoverien kesken. Kaikki nämä ovat asioita joita arvostan. Pirkka vain vahvistaa jo olemassa olevaa nautintoa. Sen ei ole tarkoituskaan ottaa lavalta isompaa tilaa, sillä myös Pirkka tietöä roolinsa. Pirkka on basisti, ei sitä aina edes huomaa, mutta ilman sitä elo on valjua. Basistinakaan Pirkka ei olisi Chili Peppersin Flea. Se ei ole syntynyt päätähdeksi, eikä ei ole franchise-tason keskushyökkääjä. Enkä ole minäkään, ainakaan enää.

Kymmenen vuoden aikana olen kasvanut paljon. Olen epäonnistunut, onnistunut ja paljon jotain siltä väliltä. Elämän heitellessä yksi asia on pysynyt samana. Pirkka, tukipilarini. Se on kotisatama, johon voin seilata myrskyn jölkeen tai aurinkoisella kelillä.

Pirkka sopii kaikkiin tilanteisiin, syvään kuoppaan ja korkeimmalle huipulle. Vitutukseen, juhlaan, ruokajuomaksi, janoon tai nälkään. Eron hetkellä olen juonut Pirkan, häissäni tarjottiin Pirkkaa, tultuani isäksi kumosin Pirkan tultuani yksin kotiin synnytyksestä.

Olen tehnyt kattavaa suurpanimo-oluiden vertailua kymmenen vuoden aikana. Kaikki ovat käytännössä samaa rapaa, silloin on sama valita Pirkka, joka sisimmiltään taitaa olla Olvia. Olvi on silti huonompaa kuin Pirkka. En osaa selittää miksi.

Pirkan kalia malliston muitakin tarjoiluja olen maistellut, enkä koe niiden olevan ollenkaan tarpeellisia. Tyhjänpäiväistä pyrkyröintiä. Miksi yrittää enempää, jos olet jo paras?

Ja ainakin minulle, se ainoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti