Ihminen käy kehittyessään eri vaiheita läpi. Psykoanalyytikkojen vähemmän käsittelemä vaihe on limusekoitukset. Mitä luultavimmin olen jaaritellut samaa vuonna 2011, mutta kai useimmat lukijat muistavat sen, miten limsoja piti sekoittaa, jos kaapissa oli useammanlaista tarjolla. Lapsuuteni räjäyttävämpiä kokemuksia oli varmasti sekoittaa jaffaa ja kolaa. "Täähän maistuu ihan MACilta!" Toki kaikki varmasti koimme myös sen hetken, jossa limsa muuttuu lopulta ruskeaksi eikä maistu oikein miltään. Nykylapsia kadehdin siitä, että limsahanoja on vähän joka paikassa. Voit itse tehdä koneella sekoitusta, aah taivas.
Limusekoitukset ovat tärkeä vaihe, joka lopulta on suuri antikliimaksi. Perimmäinen negatiivinen puoli sekoituksissahan on se, että ne maistuvat alkuperäisiä makuja huonommalta. Tämä tietysti tekee järkeä: jos sekoitus olisi parempi, se olisi hyllyssä sellaisenaan. Ne on tehtaalla varmasti kokeilleet kolaa ja palmaa samassa lasissa. Siitä päästään, edes huteralla aasinsillalla, tämänkertaiseen kolavalitukseen: en tajua sitrushedelmäinnostusta kolien suhteen. Tätä hullutusta on Suomessakin jatkunut kai jo yli 20 vuotta. Miksi joka tehdas tuntuu tuuttaavan näitä? Mä lasken sitruunakolat epäonnistuneeksi limsasekoitukseksi. Sen olisi pitänyt jäädä kolapalman kanssa sinne laboratorioon. Menin tässä yksi päivä jossain sopivassa herkkupuutoksessa kauppaan ja sorruin taas sitruskolaan. Kai ihan vaan siksi, kun sitä myydään. Täytyyhän sen olla ok, jos sitä kerran myydään.
Pitäisi tehdä periaatepäätös elämässä: ei koskaan enää sitruunakolaa. Mistä tulikin mieleen, että Jussi, lähdetkö tukemaan mua? 24/7-päivystys, jos mulle joskus tulee sellainen olo, että tekee mieli ostaa sitrussukuisella hedelmällä maustettua kolaa, soitan sulle ja sä sanot, että nyt mies kokoot ittes ja jätät sen tölkin kauppaan ja otat kolasi pleininä. Ok?
EDIT LEINONEN: Kuten aina, minulle saa soittaa ja ääritilanteissa (kuten tämä), meille mahtuu myös asumaan että pääset takaisin jaloillesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti