Sipsien Da Vinci -koodin perässä, osa CXI...

Sain valokuvan nimimerkki Tuoteryhmäpäälliköltä. Palavista kirkoista ja poliisien Glockeja himoavista ruotsalaisveljeksistä tunnetusta Porvoosta saa kuulemma niin hyviä sipuja, että ei mistään. Kannattaisi testata. Tietysti kiinnostuin eikä saamani kuva tuottanut mitään muistijälkiä kieltämättä melko riekaleina olevassa muistissani. Olisiko nämä uusia mahtisipsejä? Löysin näitä Hellsingistäkin, kiinnostuneena testasin.

Ruotsalainen nimi, ihanaan parmalaiseen juustoon viittaava hekumallinen maku ja maltillinen koko, päällisin puolin tämä sipsipussi oli kuin Expendables-elokuva: kaikki menestyksen ainekset on pistetty samaan pakettiin.

Meille Vihreiden haamuja jahtaaville kansainvälisille ruokabloggareille hyvien sipsien mestästys on päättymätön tehtävä. Jussihan vastikään kehui Sinisiä. Näissä on suutuntumassa jotain samaa kuin Sinisissä, sanoisin. Suutuntuma, ns. rusahtavuus, on nimittäin erinomainen. Tyypillinen nykymuodikas kova "käsintehty" rakenne, ei mikään bulkki. Tärkeä ero sinisiin on se, että näissä ei ole samaa ylilyövää vanhan rasvan makua kuin niissä. Sehän on tunnetusti niiden suurin ongelma. 

Näissä sipuissa ei itse asiassa ole kuin yksi ongelma (tai kaksi, kuten lopussa totean). Maku. Parmesan-teksti kyljessä lupaa paljon, mutta lopulta pussin teksti kirjoittaa sellaisia shekkejä, joita maku ei pysty lunastamaan. Maku on mielestäni mitäänsanomaton, vaikka tietääkseni COVID19 ei ole vienyt makuaistiani. Mieleen tuli, että onkohan näistä merisuola tmv. versiota olemassa? Juuston häive helvettiin, tilalle suola. Se voisi olla kova. Ei mitään turhaa kikkailuja, rehti suora isku verisuoniin. 

Erikoismakujen ongelma on nimittäin sama kuin Dan Brownin romaanien. Kun luet toista kirjaa, toteat, että täähän sama kuin eka, mutta eri turistikohteilla. Miksi lukea siis kolmatta? Samaan kalahtavat erikoismakusipsit, parmesan, sweet chili, roasted garlic... Tekofiiniä, eri otsikko, mutta sitä samaa. Antakaa mulle Gårdchipsin suolaversio, sipujen Sven Hassel -romaani. Ei yritä olla parempaa kuin on, voi olla jopa toisten reseptin mukaan tanskalaisessa vankilassa ideoitu, mutta toimii tietyissä tilanteissa mainiosti. Tuokaa joku minulle pussillinen suola-Gåårdiksia!

P.S. Niin se toinen ongelma: nimimerkki Vaimo (kyllä, edelleen naimisissa, vieläpä saman tamman kanssa) nimittäin muisti, että olemme näitä syöneet aiemmin. Paha miinus, olen syönyt sipsejä, jotka oli niin mitäänsanomattomia, että en muista niitä.