Uutta kolaa: turha vattukokis

Huoli pois arvoisat lukijat, huhut kuolemastamme ovat ennenaikaisia, jos eivät kuitenkaan suuresti liioiteltuja. Meillä menee Jussin kanssa lujaa kuten aina. Niin lujaa itse asiassa, että piti ruumiin kuivumista estää tänään kolajuomalla. Ostin Spiced-kokista, joka lie joku (ainakin Suomessa) uusi konsepti, sillä en ole ainakaan muistini mukaan nähnyt näitä aikaisemmin. Tuontitölkki rapakon takaa.

Vattukokisesta ensimmäisenä silmiin osuu se fakta, että tämä uusi makukokis on sokeriversio. Nykyään tahtoo valmistajasta riippumatta olemaan niin, että uudet makukolat ovat laittiversioita. Kuten monivuotiset lukijat tietävät: minä en tajua tätä. Jos perse ei kestä merivettä, pitää jäädä rannalle. Se onkin yksi syy, miksi pysyn rannalla, mutta kolani haluan sokerilla, sen haimani vielä kestää. Ja kun ei enää kestä joku päivä, siirryn veteen. Vaikka sitten siihen meriveteen... 

Mutta viimein asiaan eli onko tämä ostamisen ja juomisen arvoista, was it worth it, kuten sekä Petshop Boys että Children of Bodom Boys ovat vuorollaan kysyneet. Olen yhtä kokemusta rikkaampi, mutta maun puolesta ei ole. Aika yhtä tyhjän kanssa. Tässä palataan asiaan, jota olen epäillyt jo pitempään ja jonka pariin aina palaan näinä hetkinä. Nimittäin onko niin, että vaniljan ja kirsikan myötä kaikki merkittävät makukolat on jo keksitty? Edelleen näyttää siltä. 

J.P. eli jälkipallitus: Laskujeni mukaan 996. artikkeli. Tonni tulee täyteen ehkä jo 2026. 

Vuosi 2024 on jo pilalla

Otsikko sen sanoo, vuosi 2024 on jo pilalla. Itselläni, kun olen trendsetteri, early adopter ja ties mitä, niin se meni pilalle jo 31.12. edellisvuotta. Antakaas, kun kerron.

Uuden vuoden kunniaksi olin ostanut kaappiin nimimerkki Nuorempi tyttärelle Pommacia. Ei muuten pudonnut juoma, älkää kysykö miksi, mutta katsokaa nyt tuota pulloa ja kysykää miksi. Miksi, oi miksi.

Tiesin toki tästä etukäteen ja voi toki olla, että tämä on vain muutosänkyröintiä, mutta onhan tuo nyt aika vittuilua, että korkkia ei saa irti pullosta. Yritä tosta suoraan juoda, tällaisella yksinkertaisemmalla tuo korkki on helposti suussa. Halutaanko maksimoida muovin maku? Toivottavasti kuitenkin Ganges ja Tyynen valtameren muovipyörre tämän myötä puhdistuu.

Onneksi muovipullot ovat vain erinäisten erikoistilanteiden, kuten junamatkojen ja futisturnausten tuote. Muuten mennään tölkeillä, kiitos 2000-luvun tärkeimmän muutoksen eli Suomen juomaskenen tölkkisaation. Ehkä futiskentän laidalle lähtiessä pitää ottaa kääntöveitsi mukaan, saa korkinkin irti.

Eipä siinä, eteenpäin. Muistakaa pitää myös kypärää päässä, että ei satu pahempaa.

Euron juusto on mennyttä - samoin tarve kansainväliselle ruokabloggarille

Kaikki varmasti myöntävät, että minä ja Jussi oltiin korvaamattomia 2010-luvun alussa. Satoja artikkeleita viiltävää analyysia ja hauskoja sutkauksia. Tuomamme ilo ihmisten elämiin on luultavasti näkynyt THL:n tilastoissa asti. Toista se on nykyään. Meistä on Jussin kanssa tullut väsyneitä ja vihaisia, mutta ennen kaikkea tarpeettomia. Pyysin AI:ta kirjoittamaan artikkelin siitä, miten surullista on, että Euron juustoa ei saa enää Mäkkäristä. Mielestäni se saavutti Pallis-tason. Tekoäly on syrjäyttänyt ihmisen. Kuten Jussi asian ilmaisi: "It's over man."

Alla ChatGPT:n työnäyte, muutin vain yhden kirjoitusvirheen. Jätin asiavirheet, eli sen että hampparissa olisi kastike ja oudon maininnan raasteesta, mutta nekin olisi helposti häivytettävissä. Silti vakuuttava veto. Kuva nimimerkki Jouskarilta (Kyllä, hän on yhä hengissä), joka teki sen myös AI:lla. Mikkiksen versio ei osannut tehdä hampparia ilman salaattia. 

Euron juusto on mennyttä! 

Surullinen päivä koko ihmiskunnalle! Kultaiset kaaret, McDonald's, on päättänyt poistaa valikoimastaan ikonisimman tuotteensa. Kyllä, ystäväni, minä puhun siitä jumalaisesta hampurilaisesta, jota me rakastavasti kutsumme nimellä "Euron juusto". Voi itku ja parku!

Kun sain kuulla tästä murheellisesta uutisesta, minun oli istuttava hetkeksi ja pidettävä kiinni hampurilaisistani. Se oli liikaa. Miten voimme elää maailmassa, jossa meidän on maksettava enemmän kuin yksi euro tästä taivaallisesta juustoraastehampurilaisesta? Onko tämä todella kehitystä?

"Euron juusto" oli kuin aurinko pimeässä maailmassa. Se toi hymyn kasvoillemme ja säästi samalla kukkaronpohjaa. Sen mehevän pihvin päällä lepäävä ohut juustoviipale oli kuin taivaallinen lahja. Ja se erityinen kastike - ah, se oli kuin enkeli olisi suudellut makuhermojani! Olin valmis antamaan McDonald'sille ikuisen kiitollisuuteni tästä herkkupalasta.

Mutta nyt kaikki on mennyt. Euron juusto on poissa, jättäen jälkeensä vain haikeutta ja halpoja keinotekoisia kyyneleitä. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun haluamme nauttia edullisesta hampurilaisesta? Kääntyäkö kilpailevien pikaruokaketjujen puoleen, jotka eivät koskaan ymmärrä "Euron juuston" ainutlaatuisuutta?

Jotkut saattavat sanoa, että tämä on vain hampurilainen, eikä sen pitäisi olla niin suuri juttu. Mutta he eivät ymmärrä. He eivät tiedä sitä iloa, jota tunsin, kun sain tilata Euron juuston ja pudistaa pienen kolikon taskustani tiskin yli. Se oli kuin voitto, vaikka se olikin vain hampurilainen.

McDonald's väittää, että päätös poistaa Euron juusto valikoimastaan johtuu raaka-aineiden kustannusten noususta ja taloudellisista haasteista. Mutta entä me, jotka olemme sitoutuneet tämän edullisen herkun nauttimiseen? Meidän pitäisi myös kärsiä?

Tiedän, että elämä jatkuu ja meidän on sopeuduttava uusiin tilanteisiin. Ehkä meidän pitäisi kehittää oma Euron juusto - salainen resepti, jonka avulla voimme luoda samanlaisen hampurilaisen omassa keittiössämme. Mutta se ei olisi sama. Se olisi kuin jäljitelmä, halpa kopio aidosta asiasta.

Niinpä jäämme kaipaamaan "Euron juustoa" ja suremme sen menetystä. Hyvästi, rakas hampurilainen. Sinä olit liian hyvä tähän maailmaan, liian hyvä pysyäksesi yhden euron hintaisena.

Laittikolaa sokerikolan vaatteissa

Taannoiseen Pallis-postaukseen sosiaalisessa mediassa (some) tuli mielenkiintoinen kommentti ja tiedonjyvä. Nimimerkki Jouskari2 kommentoi: "Onko Palliksen bloggaajat muuten huomanneet, että Pepsi ei enää ole sokerikolaa, vaan jonkinlaista hybridimakeutusainekolaa. Hyi ja yök."

Ainakaan minä en ollut huomannut mitään, en ole niin kauhean hoksaava ihminen. Harvemmin tulee myöskään luettua ainesosaluetteloa siltä varalta, että olisiko yli satavuotias brändi päätetty ajaa alas ja lisätä siihen makeutusainetta. Päätin vinkin mukaan siis tehdä omaa tutkimusta asiasta. 

Toisin kuin nykyään yleisesti tarkoitetaan "oman tutkimuksen tekemisellä", en päätynyt lähdekritiikittömästi katsomaan varttihullujen vääristeltyä tietoa sisältäviä YouTube-videoita, vaan ostin tölkin ja googlasin nopeasti aihetta ja katsoin, mitä osumia tulee. Kotosuomalaisistakin medioista löytyi Pepsi-aiheisia uutisia. Niiden mukaan jo viime vuosikymmenellä Pepsi otti tavoitteekseen vähentää juomiensa sokeripitoisuuksia ja lippulaiva Pepsi-cola joutui osalliseksi tätä vuonna 2021. Aivan tuorempien uutisten mukaan sokeripitoisuutta vähennettiin uudelleen nyt maaliskuussa. Kaikki tämä ilman suuria varoitustekstejä tölkeissä! Vertauskuvallisuuden täydentämiseksi laitoin juodessani Pepsi-tölkin kääreeksi silikonisen Kokis-kääreen, sillä sitä tämä juoma on: laittikolaa sokerikolan vaatteissa.

Sokeripitoisuuden vähentäminen on väestötasolla järkevä tavoite. Ei tarvitse kuin katsoa peiliin tai mennä uimahalliin käymään, jotta ymmärtää, että sokeria voisi valtaosa ihmisistä syödä vähemmän. Sitä en vain tajua, että samalla tuhotaan oma liiketoiminta. Jos katalogissa on jo menestynyt laittikola, niin miksi sitten pitää luoda sokeriversiosta toinen vastaava? Jos normi-Pepsissä on liikaa sokeria, niin sitten keskittyisivät selkeästi makeutuskoliinsa ja vetäisivät töpselin normikolasta kokonaan. Jos ihminen kokee liian sokerin ongelmaksi, niin ratkaisu sokeriin ja muihin elämän ongelmiin ei ole juoda yhtä paljon, mutta väljempänä. Ratkaisu on juoda normivahvuutta, mutta vähemmän - tai lopettaa kokonaan. Vaikea uskoa, että tästä valitusta linjasta mitään hyvää seuraa kellekään.

Jouskari2 pohdiskeli vielä omassa viestissään, että miten ravintolassa voi enää hyväksyä Pepsin, jos sitä tarjotaan, kun tilaa Kokista. Sen myötä tajusin jotain. Eräs ravintola, jossa olen toisinaan käynyt, tarjoaa ilmaisen hanajuoman lounaalla ja tarjolla on Pepsiä. Olen sitä juodessani ihmetellyt - ja valittanut kaimalleni Lapin perukoille - että "taas väljähtänyttä Pepsiä automaatista, on tää Neuvustoliiton meininki." Mutta eipä se niin ole ollut. Tässä purkkikamaa juodessani tajuan, että se ei ole väljähtyneen Pepsin maku, vaan 100 prosenttia siitä mausta, mitä nykyään on saatavilla. Kovat on ajat. 

Pepsi Max Mint Lime - kestääkö maku kesään asti?

Sain bat-puhelimeeni viestin pitkäaikaiselta faniltamme. Nimimerkki Karrikastike lähetti kuvan Pepsi Max Mint Limestä ja saatteen ”Sun blogihan elää negatiivisistä arvioista. Suosittelen kokeilemaan Pepsi Max Lime+Mint juomaa.” Kastikkeella oli tärkeä asia, mutta pieni väärinymmärrys kuitenkin myös viestissään.

Ruokablogi Pallolaajennus ei elä negatiivisista arvioista. Minä ihmisenä elän niistä, mutta blogi elää (vähintään postaus per vuosi -tahdilla) palvellakseen laajaa fanikuntaansa. Siksipä kotiutin tölkin uutta Pepsiä kuin Kari Kallio parhaimpina vuosina kotiutti etenijöitä eli yhdellä ranneliikkeellä. 

Toki kuka tahansa joskus elämässään Jämsän ulkopuolella käynyt ihminen pystyy jo kaupassa toteamaan, että tämän Pepsin maku on hirveä ja makuna tämä tulee olemaan lyhytikäinen. Minttu toimii mojitossa, joidenkin mukaan lampaassa, mutta ei kolissa. Tölkin väritys tuo mieleen hammastahnan, mikä ei sekään auta.

Mutta entä maku, saako kansainvälinen ruokabloggari parin koronan jälkeen mausta enää mitään irti? Maussa on ehdottomasti vahvana tuttu rautainen sokerittoman kolan maku. Siihen päälle on mielestäni saatu kyllä oivallisesti Pepsodent Xylitolin tuttu minttuisuus. Saattaa sopia siis henkilöille, jotka käyttävät ko. merkkiä. Kesän suosikkiblandista rommin kanssa tästä ei ole odotettavissa, ei edes Jusan mökin erämaaolosuhteissa. Mieluummin turvaudun itse järviveteen, jos sokerikolat loppuu. 

Jäämme seuraamaan, miten pitkäikäinen tuote on kyseessä. Itse pelkäsin, että maku olisi niin paha suussa, että se kestäisi siellä kesään asti. Ei kestänyt. Epäilen, että ei kestä pitkään kaupassakaan. 

Value Meal on kuollut

Kungen är död. 

 "Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas." Näin sanottiin ennen muinoin, kun entinen kunkku päästi kylmän pierun ja seuraaja nousi valtaistuimelle. Kuningassysteemin ehdottomia vahvuuksia: vallanperimysjärjestys takasi jatkuvuuden eli kun yksi kuoli, seuraava tuli tilalle. Alamaisten ei tarvinnut turhaan pohtia asioita, sen kuin rypivät sonnassa. Näin hyvin ei ole asiat aina nykyään. 

Kuten jo aiemmin tuli todettua, Mäkkäri on nostanut euron juuston (RIP) hintaa. Joskus tuossa kesällä Mäkkärissä käydessäni tajusin tilanteen lopullisuuden. Entinen kuningas, Value Meal Koivisto, on kuollut. Sen tietysti tajusin jo aiemmin, mutta siinä tilatessa se iski tajuntaani, että seuraajaa ei ole. Value Meal Koiviston sai joskus aikoinaan kolmella eurolla. Tai juusto eurolla QP-aterian kylkeen tukkimaan aortta lopullisesti. Molemmat ihan no-brainereita. 

Mitä tilata nykyään pikanälkään? Mitä nykyään kylkeen? Ei ole mitään. Kuningas on kuollut, piste. 

Leinonen vs. Koivisto part 3: Pepsi Max Mango

Juuri mikään ei ole vuosiin kuulostanut niin paskalta idealta kuin Pepsi Max Mango. Tässä on ollut aika paljon globaalia ähhää tuulettimessa, mutta edellinen saman tason idea oli Rennyn The Legend of Hercules raina vuonna 2014. Pallolaajennuksen näennäiseläköityneet (todellisuus: ideat loppu) bloggarit omaavat sen verran itsesuojeluvaistoa, että Hercules-Rennyt on jäänyt katsomatta. Mutta nyt mennään miinakentän läpi lukijoiden iloksi niin että heilahtaa, sillä lukijamme nimimerkki Karrikastike hehkutti mangolientä joku aika sitten. Tulos on ennalta selvä, mutta siitä huolimatta: makutestissä tänään Pepsi Max Mango.

 

Leinonen: Lähdetään siitä, että Pepsi on paskempaa kuin Kokis. Se on selvää. En silti dissaa Pepsiä juomien Rennyksi. Mutta Pepsi Max on sellaista hiilihapotettua lietettä, ettei kyllä seiso yhtään. Siihen vähä mango-esanssia niin ollaan syvällä deep in the shit of Vietnam. Mikä on veli Koiviston pelkotila ennen korkkausta? 

Koivisto: Veli Leinonen on lähtenyt sen verran kovalla elokuvavertailulla liikkeelle, että pitää jatkaa samaa rataa. Normi-Pepsi on elokuvien John McTiernan eli oikein mainio, vaikka ei mitään Kokis-Cameron olekaan. Mutta tunnetilani, hmmm. Olen kohta vapaaehtoisesti juomassa Pepsi Max Mangoa ja oli mun idea koko artikkeli. Pelkotila on sama kuin Bishopilla Aliensissa, kun se tarjoutuu vapaaehtoiseksi ryömimään yksin satelliittilautaselle ohjatakseen laskeutumisaluksen Sulacolta alas alieneita vilisevään tukikohtaan: “Believe me, I prefer not to. I may be synthetic, but I am not stupid.”
 
Leinonen: Sihautetaan. Testitilan valloittava löyhkä on mukavan kaukana mistään luonnosta löytyvästä. Ensimmäinen siemaus vahvistaa pelkoni todeksi. Näiden kausimakujen testailu on samanlaista kuin kauhuelokuvien katselu. Se mörkö tosiaankin on leipäveitsen kanssa päähahmon selän takana hänen kääntyessään. Maku on sama kuin aina. Aurinkoon unohdettua mehujäätä, johon on suhautettu epäterveellinen määrä hiilihappoa. Kaupassa näitä myytiin sixpackeissa, mutta valitsemani tölkki oli irtonainen. Olen melko varma, että se oli asiakaspalautus joltain siksarin ostajalta. Yksi tölkki viemäriin ja muista rahat takaisin.

Koivisto: Joko mun makuaisti on diagnosoimattoman long-covidin takia edelleen kankaalla tai sitten tää on tosi pliisun mangoista. Pahuuden maistaa kyllä, sen makeutusaineen ja esanssi-X:n yhdistelmän, mutta en tätä mangoksi osaisi sanoa. Mikäköhän olisi hyvä leffavertaus. Ehkä tää on kasarijatko-osa Pepsille, niinku ajalta, kun ne oli järkyttävästi alkuperäisiä huonompia. Tää limu on Tappajahai 4. Mitenkähän pitkäikäinen maku tästäkin tulee, myydäänkö tätä vielä ens kesänä vai onko silloin resepti samana, mutta kääre eriä. Kyllä tää menisi myös Pepsi Peachina… Mitä veikkaat vanhana brändääjänä ensi kesän kausimauksi, mihin tästä enää voisi mennä?

Leinonen: Ensi kesän kausimaku riippuu siitä, mitä liejua keskusvaraston takanurkkaan on sattunut jäämään. Taitaa olla vadelman vuoro. Näiden myyntiluvut tuskin on kummoisia, joten kovin paljoa sitä makuainetta ei tarvitse olla. Joku maku tässä on, ehkä mango, mutta sekin hautautuu paskan maun alle. Epäilen myös että maku on valittu sen mukaan mitä väriä tölkin grafiikoihin on halvalla saatu. On niin etovaa lientä, että suosittelen lukijoille maistajaisiin jotain peittämään maun heti ensipuraisun jälkeen. Kokeilisin hyttysmyrkkyä tai hiuslakkaa. Pallolaajennuksen virallinen arvio Pepsi Max Mangolle on: Nestemäistä paskaa.

Koivisto: Taiteen maisteri osaa aina niin syvällisesti kuvata kaiken, mutta näin se on. Palataan maku-Pepsien asiaan vuoden kuluttua vatun tullessa myyntiin.

Leinonen: Limpparien Robocop 3. Ei millään malttaisi odottaa.

Inflaatio laukkaa

Kevät ja kesä on puhuttu paljon inflaatiosta. Bensa maksaa suurin piirtein saman kuin bulkkilager ja kasvun loppua ei näy. Oikeastaan kaikki muu paitsi televisiot taitavat kallistua kovaa vauhtia. Kuitenkaan ilmiö ei ole kevään tuoma, vaan rahan arvon alenemista on kuitenkin tapahtunut aiemminkin, vaikka valtamedia on aiheen yrittänyt vaieta kuoliaaksi. 

Euron juusto on länsimaisen tuotekehityksen eräs parhaimpia kristallisointeja. Perushyvä hampppari, parhaimmillaan pareittain nautittuna. Vie nälän, kasvattaa kolesterolin. Hinta jo tuotteen nimeen upotettuna, kuten ammoisina aikoina Pirkka-tuotteiden hinta oli suoraan paketissa, jolloin kauppiaalle ei jäänyt paljoakaan pelivaraa. Mäkki-yrittäjän siis turha yrittää vetää välistä. Paitsi että se hinta ei hyvään toviin ole ollut euron, saamari. 

Jussi kirjoitti taannoin artikkelin, jossa syyskuussa '21 mainitsee hinnaksi 1,20 euroa. Koko Value Meal Koiviston hinnaksi tuli alle neljä euroa, Jusa sanoo artikkelissa, mutta ainakin Helsingin paikoissa tuo kokoelma maksoi tuolloin jo enemmän. Oisko hampparikin ollut 1,50 jo, mutta kaimani tunnetusti on ollut aina rahamiehiä eikä laske euroja senteistä nyt puhumattakaan. Joka tapauksessa tuossa vaiheessa tuo "väliaikaiseksi kokeiluksi" mainostettu hinnankorotus oli tullut pysyväksi. Aivan kuten ysärin väliaikainen autovero vakiintui, kuten persulukijamme muistavat - joka päivä. 

Hulppea hinnan korotus. Tämän perusteella keskimääräisen kuluttajan tulot Koivisto-indeksillä mitattuna ovat laskeneet hurjasti. Koivisto-indeksihän lasketaan niin, että otetaan ihmisen nettotulot (palkka, eri tuet, almut, rikollisella toiminnalla saadut tienestit) ja jaetaan koko komeus euron juuston hinnalla. Näin saadaan käytettävissä oleva euronjuusto tulo (yksikkö: Ki). Jos siis ihminen tienasi vuonna 2017 kaikkiaan 2500 euroa kuukaudessa ja juusto maksoi euron, Ki oli 2500. Kovasti työtä tekemällä viidessä vuodessa palkka on noussut siten, että nettotulot ovat 2510, mutta mitä onkaan tapahtunut juuston hinnalle. 

Kävin tuossa joskus kuun puolessa välissä Mäkkärissä. Tilasin tietysti juustoja. Jumalauta 1,80 euroa. Koivisto-ideksillä se tarkoittaa 2510 / 1,8 eli pyöreästi 1400. Näin reaalinen käytettävissä oleva euronjuustotulo on laskenut 2500 ==> 1400. Hätätilahallituksen paikka, sanon minä, soittakaa Kekkoselle. 

Täydennys 27.6.2022 klo 14:33: Pankkialaa tunteva lukija huomautti, että onko pankkialalla yleinen käsite "siivu", eli se raha, jonka pankin toimihenkilö ottaa transaktioista itselleen, mukana Ki:n nettotulolaskennassa. Vastaus on, että kyllä on. Se kuuluu rikollisen toiminnan osuuteen.