Rulla mitä hemmettiä

Nimimerkki Vaimo halusi tuossa eräs lauantai kebua. Joskushan näitä hyvin spesifejä intoja tulee. Ei sillä, ei mua tarvinnut kahdesti puhua ympäri, kun en muistanut itsekään, milloin viimeksi olisin peruskebua syönyt. Jossain mielenhäiriössä kuitenkin päätin tilata sekä pizzan että kebun - ihan vaan koska pystyn ja koska teki mieli kebbeläpizzaakin. Ei pelkoa, että voisi molempia syödä, mutta uho on tärkeää. Ja pizza hyvä aamupala.

Mutta asiaan. Palveluntarjoaja oli uusi tuttavuus. Valintani ei. Rullakebab, olen niitä jokusen jyrännyt. Hauskaa kyllä, en rullaa tuntenut ennen Pallis-uraani, sillä vasta taannoisen Pallolaajennuksen kebab-äänestyksen jälkeen päädyin tutkimaan niitä laajemmin. Sen jälkeen olen toki digannut isosti. 

Viime aikoina olen vain joutunut pettymään. Tämäkin rulla oli onneton eikä ollut eka. Lerpattava pizzapohja, joka on yritetty täyttää salaatilla ja lihalla. Syöminen oli vaikeaa närppimistä, eikä makukaan pelastanut. Mikä tärkeintä, rulla ei ollut jööti! Tämä oli lerppakebab. Oikea rulla on tiukka kahteen osaan jaettu pamppu. Ainekset on tiukassa ja melko pienessä tilassa, mikä mahdollistaa ruoan syömisen paljon nopeammin kuin olisi terveellistä. Rullaähky, miten kaunis se voikaan olla. Mutta ei.

Viimeisimmät rullat, mitä olen muutamat syöneet ovat nekin olleet pettymyksiä. Eikö rullaa enää arvosteta vai onko sen aika vain mennyt? Onko aika siirtää rulla muistojen kirjaan lankapuhelinten, videovuokraamojen ja Simo Frangenin seuraan? Ehkä sitten näin. Olkoon sushi 2020-luvun rullakebab, meikäläisen goto-ruoka.