Olin hyvin hankalassa tilanteessa, sillä totta kai minua kiinnosti kokeilla uutta juomaa, mutta karu totuus on, että juomat kauppojen avohyllyissä eivät ole järisyttävän kylmiä. Jos pitää juoda haaleaa juomaa, kannattaa ottaa vissyä, mutta eihän uutta kirsikkakolaa voi toisaalta ohittaakaan. Ratkaisin tilanteen ostamalla kaksi tölkkiä. Joisin ekan - ja todennäköisesti pettyisin karvaasti haaleaan tölkkiin juomaan - mutta en kuolisi janoon, ja selviäisin kotiin, jotta voisin aikanaan nauttia toisen tölkin jääkaappikylmänä ja arvioida tuotteen laadun siinä tilassa, missä Jumala on tarkoittanut juomat nautittavaksi.
Tein juuri niin. Ensimmäisen juomisesta ei kannata sanoa mitään. Puolilämpimän kolan arviointi on sama kuin menisi katsomaan uutta Mad Maxia ja yrittäisi arvioida elokuvaa, kun sen aikana joku olisi puolet ajasta puhunut puhelimeen. Ei siinä pysty itse elämykseen enää keskittymään, kummassakaan tilanteessa. Toinen, pari päivää myöhemmin juomani yksilö, oli sen sijaan oikeassa tarjoilulämpötilassa. Miten se sitten meni?
Vastaus: periaatteessa ihan ok, mutta ei kuitenkaan silti. Miten tämä sitten on mahdollista, kysyy lukijamme Toholammilta. Yksinkertaista ystäväni, sillä kirsikkakolia on arvosteltava kahden arvoasteikon ristikkäismatriisissa. Peruslimsana juoma oli ihan hyvä, sanoisin, että keskiarvon paremmalla puolella hyvinkin. Kirsikkakola kuitenkin pitää arvostella myös kirsikkakola-asteikolla, joka on julmetun kova. Sokerillisia kirsikkakolia ja juomia on hyvin vähän, mutta ne on monet sitäkin parempia. Ja karu totuus on, että niille tämä ei oikein pärjännyt. Ongelma oli joku epämääräinen esanssisuus, joka saattaa kyllä hyvinkin johtua myös siitä, että tässä ei olekaan käytetty esanssia vaan kirsikkuus on aitoa, toisin kuin jenkkitehtailla. Niin tai näin, tuote häviää rapakon takaiselle. Siitä huolimatta arvostan yritystä, että tehdään jotain muutakin kuin sitruskolaa. Jatkakaa työtä Saimaalla: seuraava versionne voi olla täysosuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti