Vihainen lintu tölkissä - ei pöllömpi

Leinonen disautteli Angry Birds -limukkaa juuri. Kyseessä oli vähän sama ilmiö, josta kirjoitin M&M:s artikkelissa taannoin. En nyt löydä sitä, mutta dissailin siinä sitä meininkiä, että Suomessa ei vahingossakaan saa mitään asiaa varioida mitenkään, joku heti tuomitsee. Eli jos teet kännykkäpelin, pidä se kännykkäpelinä prkl jne.

Angry Birds -limukka on ihan hyvä idea, jos multa kysytään. Kaikkea kannattaa kokeilla. Mutta mähän nyt tykkään siitä pelistäkin. Limppari ei mitään ihmeellistä ollut, paratiisi-nimellä sitä markkinoitiin, sisälsi aika ananaista tavaraa. Mutta ihan juotavaa kyllä.

AB-kola sen sijaan olisi jotain. Se musta räjähtävä lintu mustuudessaan sopisi kylkeen kuin nakutettu. Se on paha vaan, että kola on vaikea taiteenlaji. En tiedä, olisiko Olvista siihen. Mutta kokeilemisen arvoinen juttu ehdottomasti.

Jälkikirjoituksena pitää mainita Leinosen mainitsemasta Matti-siideristä, että onhan muuten pahaa ainetta. Klassikko, ehdottomasti, mutta pahaa. On hienoa, että joku on jopa Suomessa keksinyt myydä Matin nimellä siideriä, koska onhan mies eräitä parhaista esimerkeistä siitä, että viinaa juomalla voit vetää elämäsi vessasta varsin tehokkaasti. Kahdesti huumorimielellä sorruin Mattiin ja molemmilla kerroilla join ehkä vain suullisen ja kaadoin loput menemään. Ja moista ylipäätään on tapahtunut harvoin. Mutta tuokin on nyt mennyttä, Matti näyttää nyttemmin saaneen elämänsyrjästä kiinni. Toivottavasti ote pitää.

Angry Birdsin otteesta on hankala sanoa, mutta toivon, että se pitää jo siksi, että moni nillittäjä saisi vähän pitemmän nenän siitä. "Ostakaa nyt niitä pehmoleluja, vuoden kuluttua kukaan muista tätäkään peliä, turha ees yrittää..."

Super-lol & paluu pula-aikaan

Kuva: Jussi Leinonen.

Super. Se on sana, jota on syytä käyttää säästeliäästi, sillä se tarkoittaa jotain suurta. Supersiisti, superseksikäs, supertylsä ja super edelleen.

Lidl, joka myös Tupla-S-Kauppana kavereiden kesken tunnetaan, käyttää termiä superlauantai. Lauantaisin lafka tarjoaa omasta mielestään niin kovia tarjouksia, että super-sanan käyttäminen on perusteltua. Jos tarkoituksena on tavoitella superpohjanoteerausta, se on tänään perusteltua.

Vanha kolanlatkija Jusa Leinonen oli jo aiemmin bongannut, että superlauantaina olisi kolaa tarjolla 39 sentillä tölkki. Mies tihkui sen normaalin seksin lisäksi intoa. Kiistatta edullinen hinta, mutta totuus löi kuitenkin Jusseja naamaan tänään kuin supermärkä rätti. Jumalauta rajoituksena kaksi tölkkiä per talous. Kamoon hei!

Joskus oikeissa ruokakaupoissa muistan nähneeni noita kyllä. Jos Kokis on hullunkalpaa, niin two-packeja saa ostaa ehkä vain kolme eli sellaiset yhdeksän litraa limpparia. Tupla-S:ssä on toinen meininki, paluu sodanjälkeiseen Suomeen. Kola saa ostaa vain reilut puoli litraa, voi tuleehan siinä jo superitku ajatellessa. Miettikää nyt esim. Leinosta, eihän se kahdella tölkillä selviä edes iltaan asti! Kuka ajattelisi Leinosta!?

Tällainen vetää mut taas supersanattomaksi. Siksi en voi muuta tehdä, kuin kvoutata Jim Carreytä.



Aika superlooseritarjous tuollainen, ja vituttaa kattella moista, niin enpä taida paljon Lidlistä juomia vähään aikaan taas hakea.

Super.

Sadonkorjuun litkua

Istun tässä ja siemailen tölkillistä Angry Birds limonaatia. Halutessani voisin olla pukeutunut samaisen teeman mukaiseen pyjamaan, kalsareihin, kumipukuun, mihin vain. Ympärilläni voisi olla vihaisia lintuja tapetin muodossa ja takapuolessani voisi olla Angry Birds anustappi. Tyydyn kuitenkin tavalliseen tappiin ja seinätkin ovat korkeintaan likaiset.

Tyytymistä tavalliseen on luvassa myös Angry Birds Tropic limpskaa juodessa. Maku viittaa johonkin elähtäneeseen Jaffa-tuotesarjan kausituotteeseen, tiedättehän ne joita myydään vain pari kuukautta kerrallaan, koska kukaan ei toista pulloa ostaisikaan. Juuri niitä, joita saa sitten kauden loppupuolella alennuksesta kaksi pulloa eurolla.

Kyllä tämä valitettavasti menee samaan sarjaan Matti-siiderin kanssa, vaikka eri alagenreä edustavatkin. Siinä missä Matti-siideri on kulttuuriperinnöltään tärkeä vaihe suomalaisesen identiteetin rakentamisessa yksilöiden kautta, Angry Birds limonaadin ainoa tarkoitus on tienata rahaa mahdollisimman paljon mahdollisimman äkkiä. Miksi muuten brändi kulutettaisiin puhki yhdessä vuodessa lisensoimalla nuo saatanan tirpat joka ikiseen tuotteeseen? Matti sentään teki vain siiderin, keskittyi sen juomiseen ja tunnetaan laajalti elävänä legendana. Tätä menoa Angry Birds tunnetaan satonsa nopeasti korjanneena muutaman vuoden lentona, jonka metrimäärä ei ole lähelläkään Nykäsen parhaita ponnistuksia.

Pikakuva-arvoitus

Tänään Muksuluurissa on luvassa perinteinen kuva-arvoitus. Oikealla näette kaksi olutta. Toinen on minun, toinen kollegani. Kumpi on Koiviston?

Tietysti nokkelimmat arvaavat, että tuo vatihan se on. Ihan hauska lasi kyllä moinen, ison peruslasin muotoinen. Tuli vähän sellainen olo, että olisi ollut Vantaan Heurekassa sellaisessa isossa pöydässä, joka on tehty sellaiseksi, että aikuinen tuntee olevansa lapsen kokoinen. Erona tietysti se, että lapsena tuli harvemmin bisseä vedettyä.

Ihan juotavaa olutta tuo Höhis, mutta nimi jotenkin vaikea tilata, se aina vaikeuttaa asiaa. Vaatii mieluusti pari olutta pohjalle, että huono lausunta menee junttiuden sijaan humalan piikkiin...

Appiukon eväät

Kuten anoppi edellä, myös appiukon tekele pisti kaiken peliin pitääkseen nämä geenit suvussa. Lämmäytti saunan ja kun Da Vincimäisellä pieteetillä muotoiltu taideteos hikoili löylyissä, ukko käräytti hampparipihvejä ja kananmunia ylensyöntiä silmällä pitäen.

Kuvasta huomaa ruokablogista ottamani loman negatiivisen vaikutuksen tuotetun materiaalin laatuun. Väriksi hampurilaiseen ottamani salaatinlehti peittää toisen jauhelihapihveistä ja kananmuna peittää toisen. Ei näin. Ei riitä, että sanon hampparissa olleen kaksi pihviä, ihan hyvinhän siellä voisi olla vaikka kikherneohukaisia! Pahoittelen tapahtunutta ja aion toimia tulevaisuudessa Wallinmaisen avoimesti kaikissa käänteissä. Eivät pääse persut (tai Koivisto) kuittailemaan.

Yllättävän alistava kokemus on tuollainen paahtiksista kasattu kahden pihvin ja yhden munan hamppari asianmukaisilla mönjillä vahvistettuna. Tietää syöneensä. Appiukko vinkkasi että hamppari on hyvä laittaa kahvinkeittimen suodatinpussiin. Tulihan sitä kokeiltua, mutta eihän tuo sinne mahtunut alkuunkaan. Joutuu ukko ostamaan isomman keittimen ensi kerraksi..

LUKIJAN KUVA: Vill du ha extra salt?

Ei ollut ottanut ateriaansa lisäsuolalla kuvan lähettänyt Pekka, kenties kynnys kysyä tukkoa valtimoon
henkilökunnalta på svenska oli liian suuri. Max burgerin Minimål oli kuitenkin maistunut, kuten aina.

Voitto.

Vastahan tuo jotain kaksi kuukautta on ollut valmiina tuo äänestys tuossa, mutta eipä oo saatu kirjoitettua siitäkään mitään Jussin kanssa. Kulli alkanut pahemman kerran lerpattamaan molemmilla. Mutta voittohan sieltä jälleen tuli.

Ruokablogi Pallolaajennus valittiin vuoden ruokablogiksi putinmaisella suosiolla ja me ei jouduttu edes tohtoroimaan äänestystä. 70 - 3 on sellainen vastajytky, että tuntuu. Kiitos äänestäjille, tämä on teidän voitto!

Alun perin piti heittää tsoukkina tieto hyvästä kakkossijasta myös Soinin kannattajoukolle heidän plokiinsa, mutta ei jaksa. Sitä paitsi se yks keskisuomalainenhan tuntee liiviämiehiäkin, niin parempi olla matalalla profiililla, niin ei ala sinkomiehet liikkua nurkissa.

Koivistolainen sydämenpysäytin

Tiedän, mitä ajattelette: maailman paras ja kovin ruokablogi tekee kuolemaa. Ei se niin ole, älkää huoliko. Tahti ehkä vähän hiipuu, kun on muuta hommaa. Se on kattokaas, kun on lapsi, niin pitää pienestä pitäen lähtien ottaa vastuuta siitä. Miten se oppii erottamaan dillet ja siistit tyypit, jos iskä ei opeta? Tai erottamaan Panteran Tommi Läntisestä. Leinosella ongelma on tietysti se, että vaimo raahaa sitä UFF:lle ja muihin ituhippikauppoihin kasseja kantamaan. Mutta taas asiaan.

Ihme, että en ole tästä aiemmin kertonut. Ainakaan en löytänyt artikkelia. Nyt esittelyssä koivistolainen sydämenpysäytin. Tämä on krapula- ja bileruoaksi oivallinen, mutta mielestäni sopii myös vaikka herkkien treffien ruokalistalle, teille onnellisille, jotka purjehditte vielä noilla rakkauden avovesillä.

Inkriidientsit ovat yksinkertaisia. Nachoja, jauhelihaa, salsaa ja juustoa. Uunin kautta lautaselle ja verisuonesi kiittävät. En tiedä, mistä tämä on peräisin, vaimo on minulle opettanut. Kysytäänpä... Oppinut kuulemma eräältä ystävältämme. Se, mistä tämä ystävämme on ruoan bongannut, niin herra sen tietää. Jos nimimerkki "entinen punavuorelainen" jaksaa, niin kysäiseppäs siipaltasi ja vastaa tänne, niin tiedämme.

Mutta anyway, oli resepti mistä hyvänsä, olen ominut tän nimen. Kokeilkaa koivistolaista sydämenpysäytintä ja nauttikaa.

P.S. Nyt kun mainitsitte Tommi Läntisen, niin linkki: Spotifyn käyttäjät, kuunnelkaahan tämä. Vuoden pelottavin ja naurattavin biisi. Hiljaiseksi vetää.