Leinonen vs. Koivisto part 1: Mitä helvettiä lasipullokola?

27.7.2020. Tämä päivämäärä on heinäkuun aikana herättänyt kiihotusta sosiaalisen median (lyh. SoMe) kanavissa. Terävimmät tyypit totta kai tajusivat ulkomuistista, että tuo on Ruokablogi Pallolaajennuksen kymmenvuotispäivä. Meillä Jusseilla on kaikkea ja vähän enemmänkin, niin emme lahjoja tarvitse, mutta lukijoillemme halusimme antaa lahjan. Tässä siis uuden, keskustelevamman juttusarjan avaus:

Leinonen vs. Koivisto part 1: Mitä helvettiä lasipullokola?

They don't make them like they used to. 80-luvun Skeletorkin on pian isompi kuin lasipullokola.

Koivisto: Työpaikalla tuli ihmisillä, ei siis mulla, puhetta limsojen ekologisuudesta ja hapotuslaitteesta ja vastaavasta. Keskustelun innoittamana kävin vastarannankiiskenä tietysti ostamassa lasipullokolaa. Järkytyin ostaessani, palataan siihen kohta, mutta mietin taas, että lasipullokola on ehkä pallismaisin ruokajuttu, mitä maailmassa on, vai mitä sanot?



Leinonen:
Kyllä, kuomaseni. Pallis on aina profiloitunut eliittimediaksi. Täten etenkin juhlan hetkellä, tai arjen kohdellessa erityisen kaltoin, valinta on elegantti lasipullo kokista. Muovipullo maistuu siltä, että kierrättäisit itsesikin. Tölkki on hyvä, mutta niin arkinen ja ei ollenkaan erityinen. Kymmenien vuosien empiiristen kokeiden perusteella olet varmasti samaa mieltä, että musta kulta maistuu parhaalta lasipullosta, jo sen pelkkä muotoilu saa meidät osaksi ikiaikaista nautiskelun perinnettä. Amerikkalaiset ryövääjät tarjoilivat varmasti lasipullosta pirtua jo alkuperäiskansojen intiaaneille. Pullossa on perinnettä, mutta nyt maailmassa myrskyää, kerro toki miksi?

Koivisto:
No jumalauta. Ensinnäkään en meinannut löytää lasipullokolaa, mitä ei tietysti pidä ihmetellä, kun kyllähän sellainen näinä aikoina pitää vähän häpeillen ostaa, mutta kun pullo löytyi, se oli pienentynyt! 0,25 litraa. Siis vähemmän kolaa. Vähemmän! Lisäksi kaunis sorja pullo lyhentynyt. En ymmärrä ollenkaan.

Leinonen:

Järkyttävää. Kaataisin kokista kauniin pullon muistolle, mutta nyt sitä on lähes desilitra vähemmän, joten moiseen ei ole varaa. Muistelen kyllä että herra Koivisto on aiemmin hehkuttanut 0,25 litran tölkkiä ja olen nyökytellyt harmoniassa. 0,25 on varsin tehokas siemaus kolaa, 0,33 (jälkiedit: lasipullokola oli muuten 0,35 l) voi olla liikaa kiireiselle ja lopputölkin jämät voivat väljähtää mikä on aina sääli ja menetys. Mikä järkyttää sinua eniten tässä muutoksessa?

Koivisto:
Jaa oon? Oltiinkohan me nuoria ja tyhmiä? 7,5-unssista jenkkitölkkiä ainakin oon joskus dissannut. Mutta asiassa järkyttää se, että kyllä 0,33 on täydellisin kerta-annos. Puoli litraa on joskus liikaa, mutta en keksi tilannetta, jossa nollakolmekolmonen olisi liikaa. Sitä vähäisemmät voivat olla ja se on perseestä, jos homma jää kesken. Ylipäänsä herää kysymys, että miksi piti muuttaa. Jos lasipullokola ei liiku kaupasta, niin ei se koon syy ole.

Leinonen:
Saatan muistaa väärin, tai saatat puhua paskaa, asialla ei suuremmin ole väliä.
Tietänet varmaan, että Coca-Cola tuli Suomeen 1952 kesäolympialaisiin? Jenkit dominoi kisoja ja siemensivät vielä meitä metsäläisiä kolajuomallaan. Saksalaisten reissu tovia aiemminkaan ei jättänyt yhtä pysyviä jälkiä, vaikka Lapin polttivatkin. Mutta päivän knoppi onkin, että tuo 1952-kisojen 0,25 litran puteli oli juurikin tuo mitä nyt myydään. 0,33 litraa oli myöhempien aikojen pyhien lihavuusmestaruuskisojen virallinen pullo, tai jotain sellaista. Eli tavallaan tässä palataan juurille. Mutta jos joku kuvittelee, että kaksi ja puoli desiä riittää huuhtomaan esimerkiksi pizzan alas. Check yourself, fool! Ja check again, jos luulet että kunnon kulinaristi sortuisi muovipullokolaan, jonka kyljessä lukee jonkun muun nimi tai jotain muuta epätoivoista.

Koivisto:
Juurille palaaminen. Mihin kaikkeen sitä voitaisiin soveltaa. Poistetaan autoista vaikka turvavyöt. Nollakaksvitosen pullon muistelen, että sain sellaisen koulussa ekaluokalla, kun perinneruokaviikon lopuksi oli hamppareita ruoaksi. Mutta pidin pulloa silloinkin pienenä. Tärkeää on myös huomata, että vanha korkea pullo oli hienompi. Ei mikään pullea putukka. Mutta ei sillä, tulevaa kun mietitään, niin eiköhän lasipullot limsoissa entisestään vähene, nytkään meinaa kolaa löytää. Käy kohta kuin litran lasipullolle, siirtyy legendojen joukkoon.

Leinonen:
Eiköhän olla valmiita toivottamaan kevyet mullat 0,33 litran lippulaivalle. Uusikin pullo on hieno ja nätti, muttei siinä ole samaa juhlan tuntua. Sen juominen on kivaa, muttei enää tunnu kohokohdalta. Meidän pitää kätkeä ne hienoimmat muistot syvälle sydämeemme, kuten kätki Neitsyt Maria kun Galileassa impeytensä huolimattomasti menetti.

Koivisto:
Kiitos opastuksesta, pastori. Näin se täytyy tehdä, mutta omalla kohdalla koville ottaa aloitella 2020-lukua tietoisena, että lasipullokola on käytännössä mennyttä. En suostu mopoiluun. Voimaa meille kaikille.