Juusto vs. Pekonijuusto

Kuten Koivisto jo fesefanejamme asialla häiritsi, mäkkäristä saa taas 1,5 eurolla pekonijuustohampparin. Diili on hyvä, melkein yhtä hyvä kuin Wayne's World 1 & 2 play.comista 4,99€. Ajattelin tehdä hikoiluttavan kutkuttavan jännittävän vertailun klassisen juuston ja pekoniversion välillä, kunnes havahduin totuuteen. Pekoni voittaa aina. Olen aivan varma, että Juha Mieto olisi saanut pari sadasosaa enemmän vauhtia Lake Placidissa, mikäli vain olisi tajunnut kääräistä piponsa alle pari slaissia pekonia. Mari Kiviniemen vaalitappio ei varmasti olisi ollut niin murskaava, jos olisi muistettu pistää pari siivua vaikka kainaloon. Pikkuriikkisen enemmän peksua bunkkeriin niin Aatun ei ehkä olisi tarvinnut siemaista myrkkyä.

Itse hamppariin pekonisuikulat tuovat vähän muotoa. Suufiilis ei ole niin läpipuraistava, vaan 2000-luvun ihmisen evoluutiojämät, hampaat, joutuvat jopa vähän töihin. Olen maistanut hesen pekonihamppareita ja pettynyt erittäin karkeasti joka kerta. Löysä pekoni on asia, joka voi pilata ravintolan maineen nopeammin kuin Yön keikka. Mäkkärin burgeria pitää siis kiittää sen pekonin suhteellisesta rapsakkuudesta. Tosin onhan se täysin mahdollista että hampparin välissä on vain pahvia pekoniaromilla, mutta jos hintaa on 1,5€.. Hit me! Haluan voittaa!

Alarivin kunkku

Vaimoni on raskaana, jos ei aiemmin ole tullut mainituksi. Se vaikuttaa munkin elämään muutamin tavoin. Ainakin kahdella tapaa, eli siten että mulla on kohta mukula ja siten, että ei oo kauheesti tullu punkkua juotua kotona viime aikoina.

Pullon ostaminen vain itselle olisi melko heviä. Ei tässä enää opiskelijoita olla. Pari lasia silloin tällöin kuitenkin uppoaa hyvin. Ja yksi suokkarimerkeistäni on kuvan El Copero.

Punaviinin tärkeimpiä ominaisuuksia on halpa hinta ja helppo löydettävyys. Alkohan on niin kiva, että hyllyttää pullot hinnan mukaan. Halvimmat, eli myös Copis, löytyvät alhaalta. Siitä huolimatta harvoin löydän mitään.

Kaikki viinipullot on niin samannäköisiä. Coperoon on kuitenkin vedetty tuollainen epäekologinen metalliverkko ja johan löytyy! Testaahan. Espanjahyllyltä, heti lattian jälkeen. Hyvää on.

Herneitä, perkele

Finduskohan se lienee, tai joku vastaava firma. On tuonut viime aikoina markkinoille erilaisia pakasteruokia. Laiskalle miehelle sopivia. Nyt kokeilulistallani ovat olleet burgerpannu (tmv, vielä syömättä) ja pasta carbonara. Olen carbismiehiä, kuten tiedetään.

Testasin carbonaran. Onhan se totta_kai selvä, että ei pakaste voi olla hyvää kuin aito ja tuore tavara - ja pakastettu pasta on aina epäilyttävää -, mutta tässä on heitetty pyyhe kehään jo alkumetreillä. Se on niinku Rocky ei olis ekan rankan lenkin jälkeen koskaan lähtenyt toiselle, niinku Ripley ei olis lähtenyt hakeen sitä kersaa munien keskeltä tai niinku Arska ei olis koskaan hakenut kuvernööriksi. Tää on löysäkullista luovuttamista ennen kuin on edes kunnolla yritetty.

Herneitä pasta carbonarassa, voi herran pieksut! Herneitä carbiksessa. Just tsekkasin, Wikipedian mukaan tää on joku jenkkivariaatio, mutta miksi tuoda se tänne? Ei herneissä ole mitään pienintäkään järkeä tuon ruoan lisänä. Carbonaran hienous on juuri se rasvaislihainenkombinaatio, jonka se muodostaa. Ei mitään ylimääräistä, dead simple. Korkeintaan kermaa, jota itse heitän, mutta herneet voi viskata mäkeen. Tuun vihaiseksi!

Tää on juuri näitä asioita, joista pitäisi langettaa kuolemantuomio. Ei oikeudenkäyntiä, ei selityksiä, ei viimeistä lounasta, ei hautakiveä, vain herneiden lisäämisen keksijä seinää vasten ja ruumis jonnekin juntkaan.

Vaihtaisitko ystäväsi hampurilaisiin? I know I would

Sivistin itseäni sosiaalisen median suhteen tässä yksi päivä. Käytin välineenä epäsosiaalista mediaa mallia Gutenberg. Luin siis kirjaa. Sen mukaan joskus aikoinaan on voinut saada ilmaisia hampurilaisia deletoimalla ystäviään Facebookista. Kuulostaa liian helpolta. Ja houkuttelevalta.

Burger Kingillä oli nimittäin taannoin tällainen kamppis. 10 ystävää mäkeen ja hey presto, saat Whopperin. Ei huono. Multa ainakin lähtisi 10 ilman, että edes itse tai ko. ihmiset sitä huomaisi. Facebook on sittemmin, järkeviä kun ovat, kieltäneet tällaiset kampanjat. Ei tekisi hyvää heidän pisneksilleen.

Nykyään mulla on 109 kaveria. Voisin siis saada 10 burgeria ja jäisi 9 läheisintä kamua. Tai sitten hankkisin jostain vielä yhden lisää ja söisin 11 burgeria. Aijjai, kaunis ajatus.

Saankohan viikonloppuna piirakkaa

No woman, no pie...

Vähän jo jännittää. Viikonloppuna olisi kemut. Eräs mies ja nainen muuttivat, nyt sitten hieman juhlitaan ja hurjimmat voivat pistää jopa jalalla koreasti.

Kuva on edellisistä kemuista, en muista mitä juhlittiin. Ehkä naisen syndejä tai jotain. Huomatkaa, tuossa pöydässä tai asunnon muillakaan pöydillä ei ollut piirakkaa esillä. Vähän jännittää, että onko piirakkaa lauantaina tarjolla.

Ja ei, en hae mitä Rivi-Riittamaista eufemismia tässä, minua vain kiinnostaa, että tuleeko jo toiset kemut peräjälkeen, että nainen juhlii eikä tee piirakkaa. Tämä pistäisi koetellun ja oikeaksi havaitun piirakkateoreemani vaakalaudalle. Uskottavuuteni ruoka-antropologina on koetuksella. Mutta olen positiivisella mielellä: peräkkäinen piirakattomuus on epätodennäköistä.

Jos et tunne teoreemaa, lue edelliset 600 artikkelia, se on siellä jossain. Palaan asiaan viikonlopun jälkeen, sitten olemme viisaampia.

Kolme ruokalajia ja euron juusto selkään

Ravintola Juuri on kai aika kuulu ja hyväksi väitetty. Menin paikalle.

Alkudrinkkinä jotain ginipohjaista, alkupaloiksi jallumarinoitua graavilohta ja makkaraa kera votkasinapin, pääruoaksi villisikaa ynnä uuniomenaa ja jälkkäriksi mustikkasorbettia. Oli hyvää, erinomaisen hyvää täytyy sanoa. Jokainen yksittäinen komponentti toimi erinomaisesti ja ruokakokemus oli hyvin naminen. Maine ei tule turhasta. Yksittäisiä aterioita on hankala verrata, mutta tuskin olen parempaa syönyt missään. On vain yksi mutta.

Tyylikkääseen syömiseen kuuluu se, että annokset eivät ole liian isoja. Pitää joskus elää syödäkseen eikä syödä elääkseen ja kylläisyys tulee rauhallisestikin. Silti vähän korpeaa, jos maksaa 104 euroa kahden ihmisen aterioinnista ja tarvii kotimatkalla euron juuston. Näin kävi. Totuuden nimessä myönnän, että juuston hakemiselle oli osaltaan syynä ihan vain läpänheitto, mutta se ei ollut yhtään liikaa vaan sopiva lisä.

Siitä huolimatta suosittelen kyllä, jos haluaa kalliisti syödä ja hyvää. Erityispisteet siitä, että ruoka oli suomalaishenkistä. Jos amerikanserkku tulee dollaripinon kanssa käymään, viekää hänet Juureen.

Oi miten ihanat värit hei...

Hittolainen, tää lienee suht terveellistä ja melko perussuomalaista, mutta kirjoitan silti. Nimittäin uunijuurekset. Hesarissa oli näistä juttua ja vaimo heti kokeilemaan.

Oli muuten ihan hyviä. Yllättävää, sillä kasvikset on tylsiä ja juurekset nyt melko turhia. Joku lanttu, miettikää ny... No, uunissa käväisi perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja punajuurta kaiketi. Ongelmana lähinnä kovempien kavereiden hidas kypsyminen. Ehkä niille voisi pitää kirikierroksen keittämällä tai jotain.

Mutta maku oli siis hyvä ja esillepano viehättävä. Kyllä siitä tulee aina sellainen olo, että ruoka on fiinimpää, kun se ei näytä ihan vaan lautaselle suoraan paketista läntätyltä. Pitäis vaan kaveriksi keksiä näille jotain ronskia tavaraa, jotta kehtaa syödä. Jotain pekonipohjaista varmaan.

Kuohuviiniä, nam

Kaksi skumppatapaa, joista toinen ns. miehekäs.

Sananen kuningas Alkoholista tähän väliin. Stone's Helsingin keskustassa on taas luopunut hyvästä oluttarjouksestaan. Stolbanderit nousseet 4,5 eurosta parhaimmillaan yli 7:ään. No, voi siellä vieläkin käydä. Eipä köyhät pyöri jaloissa.

Oluen sijaan tänhetkisenä tarjoustuotteena toimii skumppa. Sitäkin siellä saa hanasta, mikä oli mielestäni ihan vänkää. Mainitsin asiasta baarimikolle ja hän kertoi, että kyseessä on kertakäyttötynnyrit, joissa skumppa tulee. Jotain järkeä saatu siihenkin, että tyhjiä metallitynnyreitä kolisteltaisiin ympäriinsä kuormureilla. No, asiaan.

Skumpanjuonti on vaan paljon vähemmän miehekästä kuin oluenkittaus, vaikka skumppa  meikäläisen iloluontoiseen luonteeseen uppoaakin. En kuitenkaan ihan vaan raavaiden äijäkaverieni kanssa ehkä ihan äkkiä skumppia ottaisi after work -henkiseksi juomaksi. No, onneksi tunnen naisiakin, niin sisäinen siideripirkkoni pääsee vapaaksi.

Oikeanpuoleinen kuva on ns. naisseurassa kuvattu. Vedettiin lasilliset ja toiset ja taisi mennä kolmannetkin. Työkavereiden kanssa parit ottaessani tulin kuitenkin keksineeksi oivan takaportin kaikille skumpasta pitäville äijäporukoille: jalluskumppa. Kurkkuani kaihersi ja halusin jallua lääkkeeksi, mutta kuitenkin mieli teki myös halpaa kuohuviiniä. Ongelman ratkaisu oli ottaa molemmat. Hyvä combo, suosittelen kokeilemaan. Sopii bodarillekin.