Hitaat ihmiset pilasivat pikaruuan

Pikaruoka on nimike ruualle, jonka saat mukaasi tai paikalla nautittavaksi nopeasti. Tästä siis juontaa juurensa triviaali etuliite "pika" ruuan edessä. Pikaisuuden olennainen ajatus piilee siinä, että tiedät mitä aiot tilata ja ilmaiset sen kassalle ripeästi. Hyvin usein meikäläiselle kuitenkin jää yhä enemmän aikaa päättää ruokalajini, sillä edessäni jonottaa joku dille + siionillinen kakaroita, joka alkaa ääneen pohtia tilaustaan vasta kassalla. Tämä tilanne sai minut pohtimaan ikävää tilannetta tarkemmin.

Jumalauta.

Ensinnäkin aikuisena minulla tai sinulla on vapaus ahtaa kehoomme mitä tahansa paskaa haluamme, tietoisina sen riskeistä ja haittavaikutuksista. Viisivuotiaalla lapsella ei tätä oikeutta ja arviointikykyä ole, hän syö sitä mitä sinä vanhempana ostat ja tarjoat. Päätellen katukuvassa hyllyvistä läskeistä ipanoista, ongelma porautuu päivä päivältä syvemmälle yhteiskuntaan. Ymmärrän kyllä, että kaikkien ei tarvitse olla laihoja, etenkään lapsena kun kehitys suuntaan ja toiseen on nopeaa. Mutta muistuttaisin kuitenkin että läskit lapset eivät ole uusi Nokia. Lihavuus maksaa yhteiskunnalle aikasta paljon, eikä siitä ole kenellekään missään vaiheessa mitään hyötyä.

QP or go home.

Tämäkään ei kuitenkaan ole pikaruoan sukupuuttoon johtanut ongelma. Sana vanhemmille, lapsettoman miehen kokemuksella höystettynä: Mikäli lapsesi ei suostu syömään ketsuppia tai suolakurkkua hampurilaisessa, olet epäonnistunut kasvattajana karkeasti. Hampurilainen on suhteellisen yksinkertainen keksintö, mutta sellaisenaan todella suosittu. Joku on oikeasti suunnitellut nämä biljoonaluokan bisneksen kivijalat. Suolakurkku ja kepsutti kuuluvat asiaan, eivätkä ne sesamsiemenet sämpylässä ole vaarallisia! Siinä kun mamma alkaa organisoimaan katraalleen kustomoituja happymealeja, niin äkkiä hurahtaa vartti. Se siitä pikaruuasta.

Oma tilaukseni kestää noin 20 sekuntia ja senkin aikana myyjätyttö ehtii alkaa ovuloimaan. Joillakin on homma hanskassa, pitää vaan arvostaa vuosien suunnittelutyötä ja infrastruktuuria, jonka pohjalta pikaruoka toimii.

Toinen erikoisuus joka tuli viime viikolla vastaan oli hampurilaisestaan urputtava turisti. Kaveri oli tilannut mäkkärissä QP:n, mutta saanut tupla QP:n ja kiilasi sitten jonossa valittamaan asiasta. GET THE FUCK OUT! Vieressäni seissyt kypsähkö kotimaista tuotantoa edustanut naishenkilö nauroi ääneen miehelle tämän typeryyttä. Rehellisiä nämä aasialaiset ovat ainakin.

Mistä tuli mieleeni, että onko kukaan koskaan nähnyt kenenkään ottavan miniporkkanoita ateriansa kylkeen? Ikinä, missään?