Kolaton tammikuu: 5. Ensimmäinen päivä helmikuuta

Niin se loppui tipaton. Aivan kuten alkoholitonta viettänyt perus-Pertti, meikäläinen ryntäsi kolan kimppuun heti, kun pääsin töistä eka päivä helmikuuta. Value Meal Koivisto, eipä oltukaan nähty pitkään aikaan.

Mutta jotenkin tuli tyhjä olo kuukauden jälkeen. En ole juossut maratonia, mutta tuleekohan siinäkin vähän samaa? Tämä ainakin oli mun maraton, eikä maaliin pääsy oikein ollut voitto. Yhtä hyvin olisi voinut jatkaa tai juoda kolaa koko tammikuun. Edes mäkkikola ei maistunut kovin kummoiselta, eivätkä juustotkaan vakuuttaneet. Surkeaa.

Varmuuden vuoksi söin toisen VMK:n myöhemmin viime viikolla. Ehkä ruumistaani puuttui tarvittavia lisäaineita ja muita addiktioon tarvittavia myrkkyjä ekalla kertaa, sillä toka setti maistui jo paremmalta. Olen taas vankkureiden kyydissä - tai pudonnut niiltä... Siis ihan kumpi niistä vaan on pahempi.

Battle of the burgers - Ounasvaara Alpenjäger

Uusimmassa Slammer-lumilautailulehdessä joku luomu-ossi peräänkuulutti terveellistä luomuruokaa hiihtokeskuksiin, joissa on yleensä tarjolla vain pikaruokaa. En tiedä kuinka tyhjätaskusta luomu-ossista on kyse, mutta ainakin hän on väärässä. Kaikissa hiihtokeskuksissa on ravintola, josta saa erittäin korkealuokkaista ruokaa. Usein erittäin korkealuokkaiseen hintaan. Jopa Ounasvaaralla on Sky Hotel Ounasvaara, joka lukeutuu Suomen parhaisiin ravintoloihin. En tiedä miten asia on etelässä, kun en ole siellä käynyt laskemassa. En ole myöskään käynyt Torniossa surffaamassa, if you catch my drift?

Itse kuitenkin päätin testata juurikin parjattua hampurilaisateriaa, ihan vain vittuillakseni. Aion testata jokaisen käymäni laskettelukeskuksen hampurilaisterian tällä kaudella.

Ounasvaaran ateria maksoi muistaakseni 8,50 euroa ja toi pöytään erittäin maukkaat ranskalaiset, joita oli todellakin riittävästi. En tiedä mitä E-ainetta käyttävät nuiden ranulien maustamiseen, mutta paljon sitä on ja hyvin futaa. Burgeri jätti hieman toivomisen varaa, etenkin kokonsa puolesta. Positiivinen vivahde oli kuitenkin tuo dressinkidippikuppi. Olisin ollut tyytyväinen pelkkään ketsuppiin, joten tuo oli kiva ylläri. Mukava saada annoksessa jotain odottamatonta, imusolmukesyövän lisäksi siis.

Seuraavaksi vuorossa on ilmeisesti Pyhätunturi ja Huttu-Ukko rinneravintola.

Ihanaa sokerikarkkia, nami-nami

Tarkoitus oli kirjoittaa tänään Mäkkäristä, oikeasti, mutta fanien lukuisista pyynnöistä kirjoitan lisää sokerinameista, joulunajalta oli kuva varastossa. Hei katsokaa noita värejä, tytöt!!

Kyseessä on vihreistä gugelneistaan tutun Fazerin setti. Eikö se ole Fazi? No joka tapauksessa. Aika sokerista tavaraa, täytyy sanoa. Ei hirveän montaa näitä pysty syömään, vaikka olisi sokerimies, kuten meikäläinen. Tai esanssimies, kuten minä...

Vihreät kuulat on kyllä hyviä, niitä tulee syötyä, jos on tarjolla. Sain tämän lahjaksi ja sellaiseen tämä sopiikin. Annetaan lahjaksi ja lahjan saaja pitää pöydän nurkalla kolme-neljä viikkoa, jotta marmelaatinamut häviää.

No niin, nyt sain vähän leukailla. Pistän seuraavaksi rasvan ystäville burgeriputken :)

77% rasvaa

Kävin taas Ruotsissa, mutta jätetään tällä kertaa tuon makunautintojen Atlantiksen hehkuttaminen toisaalle. Puhutaan siitä mitä ostin sieltä.

Majoneesin luulisi lepyttävän Koivistolle närkästyneet sidukkapirkot ja tyydyttävän viime aikojen liian terveelliseen bloggailuun pettyneet lukijat. En ole ravitsemuksen ammattilainen, mutta uskoisin että majoneesi ei ole siellä painonvartijoiden top vitosessa. Olin jo kirjoittamassa raakasuklaasta, goji-marjoista ja maca-jauheesta, mutta palautteen takia käsittelenkin superfoodin sijasta majoneesia.

Tätä kyseistä Kavlin kamaa luultavasti saa Suomestakin, mutta väliäkö tuolla. En nimittäin normaalisti osta majoneesia, mutta diggailen siitä kyllä. Tykkään Hesestä enemmän kuin mäkkäristä vain ja ainoastaan ylenpalttisen majon kanssa lutraamisen takia.

Lainaan nyt Kavli Äkta Majonnässin ravintoselostetta 100 gramman osalta:

- hiilihydraatteja 3 (kolme) grammaa
- proteiinia 1 (yksi) gramma
- rasvaa 77 grammaa
- 19 grammaa syöpälajitelmia

On täysin pakko arvostaa, että tuosta mömmöstä on löydetty yksi gramma proteiinia ja se on vielä pitäny kirjata selosteeseen. Kai siinä joku laki on takana, muttei siinä mitään järkeä ole. Voin kuvitella kuinka joku bodari tribaalifarkuissa ja naisten teepaidassa etsii majoneesia, jossa olisi eniten protskuja.

Itse voitelin majolla sämpylät hampurilaisiin, mukava vivahde normaalin dressingin kaveriksi. Lisää hamppareista ja Ruotsin ostoksista vielä myöhemmin.  Pakko myöntää että majoneesi on tervetullut lisä meikäläisen hampurilaisiin. Se helpottaa suurikokoistenkin suupalojen upottamista tämän pronssiveistoksen sisuksiin. Voin suositella.

Keskitien kansaa

Kuten arvata saattaa, keskimmäinen väylä veti eniten juuri päättyneessä äänestyksessä sapuskan tulisuudesta. Suomalaisille maistuu keskivahva salsa, jalapeenot, jalkahiki ja muut mausteet. Valinta ei yllätä, eikä se ole huono. Hauska huomio kuitenkin tulee 2. ja 3. sijojen järjestyksestä. Vahvasti tulisesta kamppeesta tykkää vain 19% kun mieto maistuu miltei 25% äänestäneistä. Jännää.

Pihin miehen valinta - ja muutenkin herkkua

Krutongit ovat tärkeä osa monia salaatteja, aivan kuten raiskaukset ovat osa vankilan arkea. Se vaan tällaista pihiä miestä ärsyttää, kun ne on aikas kalliita. Kuivat leipäkuutiot ovat kilohinnaltaan hulppeita, kun niitä aletaan merentakaa roudaamaan S-markettiin.

Mutta miksi mennä merta edemmäs krutonkeja paahtamaan, kun itse tekemälläkin saa aikas oivallisia ja helposti jopa parempia krutskuja kuin kaupasta. Suosittelen todellakin kokeilemaan. Jos ette itse keksi valmistusmetodia, niin voitte lukea sellaisen vaikka jostain toisesta ruokablogista.

Itse krutonkeja tehdessään saa tehtyä suurempia kuin kaupasta ostetut kokemukseni mukaan ovat. Mielestäni krutsku ei saa hukkua salaattiin liiaksi, senkin on saatava pitää puolensa. Toisinaan olen leikannut paahtoleivät (joita siis käytän valmistusprosessissa bensana) pitkittäin poikki, jolloin saa pitkulaisia krutonkeja. Ne on aika veikeitä. Oli muoto mikä hyvänsä, valkosipulin käyttöä ei voi tässä ylikorostaa: käyttäkää sitä! Aijjai, kunnolla potkaiseva paahdettu leipäpala, vaikkapa caesarsalaatin kyljessä...

Paskaa siideriä, joskaan ei Matin veroista

Muistaakseni kolme kertaa elämässäni olen kaatanut lähes täyden siiderin viemäriin. Tähän ei lasketa seuraavana aamuna saunasta ja muualta löytyviä sidukoita eikä niitä siidereitä, joita kaadoin maahan vuonna 2001 Keuruulla. Kolme periaatteessa nautittavissa olevia sidukoita, viemäriin selvin päin.

Viimeisin tapaus oli, kun joku perjantai minulla teki mieli sidukkaa. Meinasin kotiuttaa tölkillisen Korppinummea, mutta päädyinkin hulluttelemaan ja otin Rainbown kuivaa omppua. Periaatteessa tää voisi olla hyvää, sillä onhan esim. Euroshopperin ja Pirkan bisset hyviä. Tämä, muistaakseni Laitilan panimon tekemä, siideri oli kuitenkin ihan kuraa.

En enää muista, miten se maistui pahalle, mutta jotenkin kuitenkin. Jäi juomatta - suru tuli. Muistan vain kahdesti juoneeni pahempaa siideriä. Kahdesti nimittäin olen ostanut Matti-siideriä. Muistattehan tuon sidukan, jota joskus taannoin myytiin Jyväskylän oman pojan nimellä. Matti on surkea tapaus kyllä, mutta Matti-siideri tuntui hyvältä läpältä joskus.

Ensimmäisen pullon ostin joskus ja eihän sitä saanut juotua. Sitä en tiedä, miksi joskus ostin sitä tavaraa toisenkin pullon. Ehkä halusin naurattaa naisia tai jotain, mutta juomatta jäi sekin. Vihreä Sateenkaari meni samaa tietä. On surkeaa, että Rainbow vertautuu Mattiin.

Niin se käy, ja tästä voi oppia. Älkää kuitenkaan kysykö minulta, mitä nuo nippusiteenraadot tekevät tuossa kuvassa. En tiedä.

Mene Norjaan, nuori mies (Haluan ilmaa suklaaseeni)

Kuvassa hienoa valkosuklaata. Maraboun talvivalkeaa Ruotsinmaasta. Toimii muuten, etenkin kun tämä yksilö on ostettu Ruotsista. Se on vähän aatelisempi.

Tämä teksti ei kuitenkaan liity kuvassa olevaan suklaaseen, vaan suklaaseen, josta minulla ei ole kuvaa. En tiedä tavaran nimeä, mutta sekin on Maraboun suklaata ja kavereiden kesken nimetty ilmasuklaaksi. Se on siis suklaata, jossa on ilmakuplia sisällä. Jumalauta, että se on hyvää, ihan silkkaa nannaa.

Maku ja olomuoto muistutti paljon Stratos-patukoita. Ruotsinopiskelu ei ole mennyt täysin hukkaan, sillä saatoin lukea norjankielisestä wikipediasta, että tätä norjalaista patukkaa tehdään yhä. Suomessa sitä ei kuitenkaan ole valitettavasti näkynyt. Voisin maksaa siitä hiukkasen, oli nimittäin juukelin hyvä patukka, sikäli kun pystyn muistamaan.

Mikä helvetti siinä on, että täällä Kekkosslovakiassa ei saa suklaata, jossa olis ilmaa sisällä? Fazerin sinistä ja Juhlapöydän konvehteja... Voi voi...

Hei Leinonen, aja Norjaan ja tuo Stratos mullekin!! Tai vähintään ees ilmasuklaata Haaparannasta. Please.