Olen aina pitänyt Magnum jäätelöistä, pääasiassa niistä perusmalleista, tai oikeastaan niiden Eldorado halpakopioista. Luonnollisesti kiinnostuin miedosti toverini ehdottaessa Helsingissä personoidun Magnumin nauttimista. En ole koskaan ollut suuren krumeluurin ystävä, mutta ei herkun lisääminen herkkuun ihan surkealta idealta orastavan läskin korvaan kuulostanut.
Meininki oli suhteellisen akkamaista ja mikäli Tinderiä ei olisi keksitty ihmisiä passivoimaan, olisi minut todennäköisesti yritetty iskeä pariinkin kertaan. Jos siis etsit nuoria naisia, käy vetämässä pari Magnumia kesäpäivänä. Sieltä löytynee joku suttura haaveissaan jotain kovaa, mutta sisältä kermaista. Itse en etsinyt naista vaan kouriintuntuvaa herkkua. En voi sanoa pettyneeni, mutta kyllähän tämä oli kuin Rennyn leffat sitten Cliffhangerin, kerran voi kokeilla, mutta siitäkin jää äklö olo.
Seuraavaksi voisin kokeilla jotain jämäkämpää Magnumia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti