Bataattiranskalaiset AKA the hipster showdown

Pahoittelen että kirjoitteluni on ollut vähäistä. Tietoliikenneyhteydet eivät ole toimineet, koska jokaisen mulkeron ilmeisesti täysin pakollinen pekkahaavisto-evankeliumin julistus facebookissa on tukkinut nettikaistan jopa Lapissa.

Aloitetaan sillä että bataattiranskalaiset, joita maistoin yhden (1) kappaleen Wingston siipiravintolassa Rovaniemellä, ovat hyviä. Mutta mikäpä ei olisi öljyssä paistamisen, suolassa ja ranulimausteissa kiertämisen jälkeen? Oikealla tavalla kuivattu slaissi kakkaakin menisi varmasti täydestä. Haters gonna hate, and I will.

Olin erittäin skeptinen etäisesti nuoren Jeesuksen näköisen kaverini tarjotessa minulle maistiaista hänen punertavista ranskalaisistaan. Tunsin sydämeni hakkaavan elektrobiitin rytmiin. Tiesin miltä bataatti maistuu, näen siitä joskus painajaisia, mutta olin myös varma että kunnon maustetykitys voi pelastaa jopa bataatin. Verrattuna tavallisiin ranskalaisiin, joita siis persuna olin tilannut, mausteen määrä oli kolminkertainen. Ammattitaitoinen maustaminen siis voi auttaa bataattia nousemaan asemaan, jota se ei ansaitse. Potut pottuina saatana. Toisaalta ronski maustaminen sai normaalit ranskalaiseni vaikuttamaan terveysruualta, mitä ne tietysti ovatkin.

En kuitenkaan usko että bataattiranulit nousevat suureen suosioon edes nyt kun kaikki pahanmakuinen on muodissa. Tuo triplamaustaminen ei vain yksinkertaisesti käy, ei vaikka ranskikset sen jälkeen uittaisi sulassa raakasuklaassa. Ei vaikka annoksesta ottaisi voimauttavan valokuvan. Ei sitten millään.
Potut pottuina.

Vltava pettymys

Huom. Baariminna, taas tarvitaan ehtymätöntä tietouttasi.

Kävin äsken ns. After Work -oluilla. Se on ihan mukava käydä välillä sellainen/-set huitaisemassa hyvässä seurassa. Seurassa ei tälläkään kertaa ollut vikaa, mutta vähän tuntuu, että taisin mennä väärään paikkaan tunnelmoimaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin Helsingin keskustan Vltavassa ja luulen, että se oli myös viimeinen. Kuvassa on puolen litran tuoppini sikäläistä olutta eikä se minusta puolen litran stobelta näytä.

Tilasin puolen litran oluen ja sain eteeni noin 0,35 litran oluen, jossa lopputuoppi oli vaahtoa. Kysyin (kahdesti, kun en selväpäisyydestäni huolimatta meinannut ymmärtää), että onko tämä puolen litran tuoppi ja niin minulle sanottiin: vaahto on kuulemma olutta. Kyllä siitä vaahto nopeasti karisi ja hädin tuskin neljään desiin sisältö jäi.

Arvoisa Baariminna, onko oikeasti näin, että vaahto on olutta?

En mielestäni ole turhasta nillittävää tyyppiä ja sen hyväksyn, että joskus mennään vähän alle viivan ja vaahtoa päälle, eihän sen tuopin kanssa aina voi ruveta toslaamaan. On se kuitenkin nyt helkkari, jos maksaa yli 7 (seitsemän) euroa oluttuopista eikä saa lähellekään sitä määrää mitä tilaa.

Vltava on boikotissa ja suosittelen samaa arvon lukijoille.

Haussa keisari-muki

Hei arvoisat lukijat. Pressavaalien eka kierros meni ja se keskimmäinen Paavo pärjäsi aika hyvin. Kanto ei kuitenkaan riittänyt loppuun asti ja miehelle kävi kuin Thornelle konsanaan: Saldoksi jäi kolmas sija sekä reilut 10 000 myytyä ja varmasti kosolti myymättömiä Paavo ja Mikä-se-vaimo-onkaan -mukia.

Tietääkö kukaan mistä moisen saisi? Haluaisiko joku pettynyt kepulainen luovuttaa omansa huumorintajuiselle ruokabloggarille? Onhan se osa kyldyyrihistoriaa, mutta 20 euron hinta on yhtä naurettava kuin Soinin selitykset vaali-illassa...

Olis kyllä komee juoda kolaa Paavo-mukista.

P.S. Asiaan liittyen tuli mieleen, että muistaako joku Kakkosen Hakupalat-ohjelman? Rahalla tehty oli...

Combot kunniaan

Lohta ja uunimakkaraa.

Olen viimeaikoina elänyt hullutellen. Lounasruokalassani on melko normimeno. Tarjolla on yleensä keitto, kasvisruoka ja kaksi normiruokaa. Toisinaan myös eilisiä jämiä. Useimmiten teen valinnan kahden normiruoan välillä, mutta en aina, sillä toisinaan otan usempaa kuin yhtä ruokalajia.

Kaikkia tämä ei miellytä, mutta mulle sillä ei ole väliä. Olen sitä epähienoa porukkaa, joka voisi tarvittaessa syödä ruokansa alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka yhteen isoon soikkoon soseutettuna. Moukka mikä moukka.

Toissaviikolla onnistuin tavallista paremmin, sillä sain lautaselleni uunimakkaraa ja lohta. Normaalisti en sentään samaan haarukkaan näitä cocktaileja kokoa, mutta oli sen verran hyvä combo, että oli pakko kokeilla. Ei nyt ihan täysosuma :D

Suosittelen kuitenkin rohkeasti kokeilemaan eri yhdistelmiä makumaailmassa. Pizza ja muikut esimerkiksi ovat ihan muikea yhdistelmä ja viime viikolla testaamani lohikeitto ja palapaisti -yhdistelmä oli melkoinen voittaja kyllä, suosittelen. Se on vähän kuin Soini ja Väyrynen olisivat pressavaalien toisella kierroksella. Ei se mikään ole vakavasti otettava yhdistelmä, jota kannattaisi juhlatilaisuuksissa tarjota, mutta arjen piristyksenä ihan kiva ajatus.

Lohta ja pastaa bolognalaisittain.

Muikkuja ja pizzaa, totta_kai.

Mukulan sallaadiyllätys

Pikablogautus aiheesta "aina ei mene putkeen".

Oltiin poikain kanssa Sonera-whateva-se-nykyään-on-stadionilla Mukulan mestassa syömässä. Ulkona Litti juoksi paikallaan ja Mursu katsoi vierestä. Me söimme.

Miekkosella (Mukulalla, ei Mursulla) on ihan hyvä sallaadipöytä. Otin montaa sorttia ja päälle soosia, jonka luulin olevan jotain guacamoletyylistä settiä. Muutkin ottivat sitä - eivät yhtä runsaasti - sillä erolla, että ajattelivat sen olevan jotain pestosettiä. Molemmat väärin.

Taisipa olla wasabitahnaa ja niin sanotusti "sen johdosta" salaattini oli aika jytkyä syötävää. En usko, että edes Timo Soini itse olisi tästä annoksesta irvestelemättä selvinnyt sen enempää kuin tulevasta presidentinvaalien ensimmäisestä kierroksesta.

Laita Nyrki ens kerralla vaikka guacista tilalle, pliide. Miksi kukaan wassua salaattiin haluaisi?

Mikäs täällä etelässä on ollessa, palmut huojuu ja banskut kasvaa

Olimme lapsennukutuskävelyllä toissaviikolla. Sinä kaikkein v-mäisimpänä päivänä, kun satoi vaakasuoraan Bauerin hokkareita ja tuuli 40 metriä sekunnissa. Ei näkynyt ketään muita vaunuihmisiä, vaikka normaalisti niihin törmää yötäpäivää. No, ei ollut turha reissu: lapsi nukkui ja näin jotain outoa.

Kurjuuden keskellä erään auton tuulilasiin oli kasvanut banaani. Melko harvinainen ilmiö varmaan, jos on luonnollinen. Toisaalta, jos se ei ole kasvanut siihen, on hankala tietää, miten se siihen on päätynyt. Joku työläinen aamulla niin kiireinen, että ei ehdi aamupalaa muuten syödä, vaan pitää ottaa nopee tuulilasibansku? Illalla käy lataamassa banaanin autolle ja kahvit portaisiin. Vois toimia muhun, kun en ehdi muuta kuin vartin suihkun ottaan aamuisin.

Tietysti voihan tuo olla joku viestikin. Tai romanttinen mies tuo mielitiettynsä autolle banaanin merkiksi tykkäämisestään. Jotain 2010-luvun riiaushömpötyksiä kenties? Ei sillä, surullista kyllä tunnen yhden naisen, johon banaanilahjat varmasti uppoaisivatkin.

Äänestä vuoden 2011 paras ruokablogi!

Leinosen kanssa meitä on vaivannut kiire, laiskuus ja vitutus, joten emme ole ehtineet laittaa edes vuoden ruokablogi -äänestystä laittaa pystyyn. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi Leinonen, kun neitsyys meni eli nyt pesee ja linkoaa.

Lyhyestä virsi kaunis, ennakkoraati on typistänyt valintamahdollisuutenne kahteen. Hallitseva mestari Ruokablogi Pallolaajennus saa vastaansa Timo Soinin Plokin.

Pallis on viime vuonna tehnyt tunnetuksi muun muassa kolan eri olomuodoissaan, euron juustot ja pekoniliukuvoiteen. Ruokablogi Pallolaajennuksen ansioiksi ennakkoraati arvioi lisäksi kirjoittajien komeuden. Plokin kansalle tarjoamaa antia ovat puolestaan olleet muun muassa mamukriitikon papupata, pötymuusi ja populistiseljanka. Erityispisteet Ploki saa mukanokkelista sutkauksista.

Siinäpä se. Äänestys päättyy, jos onnistun sen oikein tekemään, ensi sunnuntaina samaan aikaan pressavaalien eka kierroksen kanssa. Muistakaa äänestää molemmissa.

Tässä vielä ehdokkaat numeroineen:

2. Ruokablogi Pallolaajennus
666. Timo Soinin Ploki

McSchweiz

Kävin Mäkissä, vaihteeksi. Vedin Value Meal Koiviston, vaihteeksi. Kola taas kallistunut, tietää taas mihin palkankorotus hupenee. Silti törsäsin lisää. Toblerone on aika kuulua suklaata, eikä suotta. Hyvää kamaa, varsinkin isoina palasina. Pakkohan se oli siis ToblisMcFlurryä testata sit, vaikka en flurrismies olekaan.

Ja petyin kyllä. Toblerone ei suutuntumaltaan eikä oikein maultaankaan ehkä sovi jäden sekaan. Combo on jotenkin epämääräinen. Tärkeintä kuitenkin on se, että Mäkkärissä on jo täydellinen jäätelö, joten vaihtoehdot on ihan turhia. Suklaasundae, nyt ja aina. Flurri on paljon kalliimpi ja huonompi...

Oonkohan koskaan kirjoittanut valkoisesta Toblesta. En muista. Sehän nimittäin on parasta, jos Tobleronesta puolestaan puhutaan. Ruskeaan voi tällainen ensimmäisen maailman kermaperse kyllästyä, mutta valkoiseen ei koskaan...

Jälkikirjoituksena mainittakoon, että tammikuisella kotimatkalla ei oo paljon järkeä kyllä syödä jäätelöä. Mutta sitähän elämä on: joskus pitää ottaa kultamitali ilman mitalia (mä teen tästä vielä sanonnan!)...