Hampurilaispäivä Amicassa ja kuinkas sitten kävikään

Valitan arvon lukijat, että en nopeammin päässyt raportoimaan. Laiskuus, lapsi ja muut tekosyyt vaivasivat. Näin tärkeät asiat pitäisi raportoida reaaliaikaisena, mutta Sitra ei ole vielä alkanut rahoittaa mua ja Jusaa, joten ei onnistu. Mutta siis, nyt on luvassa reportaashia lounas-Amicani hampurilaispäivästä.

Kuten Fesessä ennakkoon mainitsin, viime viikolla harrastamassani Amica-ravintolassa oli hampurilaispäivä. Tuunaa (vihaan tuota sanaa, kansalaistoim. huom.) oma hampurilaisesi. Ajatus sekä pelotti että kiihotti minua. Periaatteessahan idea on hyvä, mutta mahdollisuus on gigalomaaniselle epäonnistumiselle myös. Lounaspaikat on lounaspaikkoja.

Mutta miten siis kävi?  Täytyy sanoa, että olin purilaiseen positiivisen yllättynyt. Toisin kuin ihmiset Fese-äänestyksen perusteella, itse yritin olla ennakkoon positiivinen, mutta silti yllätyin. Perusasiat olivat kunnossa, eli sämpylä oli hyvä ja pihvi myös. Sitten väliin oli heittää perusnormaalit cheddarit, sipulat, suolakurkut ja soosit. Lopputuloksena oikein maukas purilainen. Peukut Amicalle!

Yksi ongelma kuitenkin toteutui ennakointini mukaisesti. Kyseessä on lounasruokailun suurimpia vitutuksen aiheuttajia, nimittäin nysväys. Normaalistikin linjastolla säädetään jos minkälaisista syistä. Voidellaan leipää niin perkeleen tarkasti, valitaan salaatinlehdet yksi kerrallaan ja muuten vain ollaan leveästi ja hitaita. Nyt kun oli epätavallinen ruoka, jota ei voinutkaan suoraan lappaa lautaselleen kuin läskisoosia, niin homma meinasi levitä käsiin kuin Jyrki Järvilehdon vene konsanaan.

Erityisen pettynyt olin erääseen kolleegaani, nimimerkki M:ään. Timantit syntyvät kovassa paineessa, mutta tällä kertaa hiilenpala taisi murentua linjastolla käsiin, kun piti lihaa latoa sämpylän väliin. Voi voi.