Leinonen vs. Koivisto part 2: Onko Subway mistään kotoisin?

Ensimmäinen Leinonen vs. Koivisto -debatti herätti paljon keskustelua lasipullokolan syvimmästä olemuksesta, ja etenkin olomuodosta. Tällä kertaa debatoimme Subwaystä, tuosta sukellusveneenmuotoisten leipien täyttäjästä.

Koivisto: 

Subwayhyn suhteeni on vaikea. Kysykää keneltä vain, esimerkiksi nimimerkki Vaimolta, niin olen leivän ystävä, varmaan voisi vähemmän syödä sitäkin. Silti on kovin ristiriitainen suhtautuminen Subiin. Periaatteessa sykkii niiden leiville, mutta ei oikeastaan koskaan tule syötyä. En tiedä, että onko se ns. vääränlaista lounasta, kun on leipää, vai mikä siinä on. Lähinnä tulee mentyä, jos ei ole vaihtoehtoa. Tunnistatko oireeni?

Leinonen:
Tunnistan. Oireilen samaa. Työelämässä tulee ajoittain käytyä hakemassa Italian motherfuckin’ BMT ja iso kokis (hanasta, koska olen muovipullorasisti). Vapaa-ajalla ei jotenkin tule oikein mieleenkään hakea patonkia. Leivistä tulee sellainen sopivan likainen olo, ne on hyvän ja pahan välimaastossa maultaan. Kaikessa maistuu sellainen teollinen laboratoriossa puhdistettu leikkele ja IDDQD-koodit päällä nostatettu pikahiivaleipä. Silti se on harvemmin nautittuna melko varma valinta kiireiseen päivään. Patonki ajatuksena on hyvä, myös sen kustomointi, mutta mitä olet mieltä täytevalikoimasta? Eikö olekin niin, että vaihtoehtoja ei realistisesti ole kuin yksi, jonka mainitsin jo aiemmin?

Koivisto:
Just tää! Se leipämäinen leikkeleorgasmi on todellakin ainoa. Oon kokeillu kanaa, jotain lihapullia, tacoversiota ja muuta. Ne on mahdottomia syödä eikä erityisen hyviä. Sinänsä vähän surkeaa, että on vain yksi järkivalinta. Hyviä leikkeleitä sinänsä söisi. Leipien todellisuus on vähän surullista, kun amerikkalaisen sitcomviihteen kyllästämänä unelmissani näen lihapullaleipiä, joita joku Joey Frendeissä himoaa, ja niiden makukokemus on parhaimmillaankin outo. 

Leinonen:

Joskus jaksoi vielä maistella niitä Subin kausipätköjä tai muita uusia tuotteita, kunnes huomasi että ne on järjestään pyllystä. Tilanteen täytyy olla turhauttava myös “sandwich artisteille”, jotka leivät tekee. Mutta heistä tuli mieleeni Subwayn suurin heikkous, ja se on sama kuin muissakin pikaruokaloissa: Saatanan tyhmät muut ihmiset, jotka eivät osaa tehdä yksinkertaista tilausta. Mäkkärissäkin menee täällä Napapiirillä hermo kun kiinalaiset tilaavat hampurilaiseen erikseen jokaisen aineksen ja kyselevät asioita vailla kykyä ymmärtää vastausta. Aika voimakasta facepalmaamista joutuu harrastamaan Subin jonossa kun reppanat ei osaa tilata. “Mä ottasin tommosen patongin…”, ja mä ottasin Zyklon B:tä suoneen ettei tarvis seurata tätä pelleilyä!

Koivisto:

Kyllä mäkin muistan, kun ekaa kertaa kävin Subissa, niin se oli vähän outoa, mutta kun ketju on 20 vuotta ollut Suomessa. Tai jotain sitä luokkaa. Ei ainakaan ollut vielä ysärillä, silloin itsekin luulin, että Ace Ventura kakkosen alkupuolella oleva Subway-kyltti viittaa metroon. Vitsi toimii niinkin semisti, mutta meni junnulta ohi. Sittemmin tuli tutuksi brändi ja myös toimintatapa ja ihmettelen kyllä nykyvaikeutta. Se kuitenkin taitaa paljastaa erään suurimmista vioista maailmassa. Edessä pyörivät ihmiset, jotka eivät osaa. People equal shit, kuten laulussa sanotaan. Tai no, tyhmät ihmiset ja turha kikkailu kausimauilla. Ehkä Subway, jossa olisi leikkelepainotteinen leipämenu ja joku ennakkotesti sisäänpääsyyn. Subway 2.0, oisko mitään?

Leinonen:
Otin homman haltuun ja ehdotin Subin pääkonttoriin patonki-ajokorttia, se pitäisi vajaa-älyiset dillet pihalla. Olivat innoissaan ja lupasivat tehdä Pallikselle oman signature-leivän. Korjasin heti että älkää pelleilkö, se olis kuitenkin vaan B.M.T. pekonilla.
Ottaen huomioon että tätä artikkelia on kirjoitettu kohta kuukausia, mainitsen että kävin eilenkin subissa, ja otin BMT:n, josta niillä oli nyt jokin rukiinen erikoisversio tarjolla. En ole dille, joten pysyin kaukana.

On aika heittää patonki lukijoille, mikä on teidän vakitilaus Subwayssä? Oletan että tulee kymmeniä vastauksia joissa lukee “Italian B.M.T. tietenkin, duh”!