Kolaton tammikuu: 2. yksi viikko takana

Kuvan juusto ei liity tapaukseen.

Nyt on viikko tullut lusittua kolatonta tammikuuta. Kaksi huomiota on tehtävä. Ensinnäkin ihmiset kyselevät, jos asia on tullut syystä tai toisesta ilmi, että kuinka paljon oikein juon kolaa - ja onpa blogissakin kyselty vieroitusoireista. Tämä on snadisti outoa.

Ei, en normaalistikaan todellakaan juo joka päivä kolaa enkä ole kokenut vieroitusoireita. Ongelma on lähinnä se, että ei voi juoda kolaa, jos siltä tuntuu. En ole koskaan perinteistä tipatonta viettänyt. Kysytäänkö heiltäkin, että "juotko normaalisti joka päivä?" ja "onko pahat vieroitusoireet?"...

Toinen huomio on se, että "jos siltä tuntuu" -tilanne on aika paha. Nimittäin kyllä on tuntunut siltä. Kai se on niin, että jos jotain itseltään kieltää, niin se alkaa himottaa. Sama asia kuin tuhopoltossa: tehdään siitä laiton ja se mystifioituu. (Kuka tietää mistä pöllitty vitsi?)

Ehkä tähän tottuu, mutta hullua, miten kolaa ja sipsejä ja muita herkkuja ajattelee usein nyt, kun niitä ei voi saada. Elämän- ja ruokatapoja ei selvästikään muuteta kielloilla, vaan kohtuudella. Kolan pitäisikin ehkä olla enemmän arvokasta juhlajuomaa kuin joka päivän hölitavaraa.

Vaahtoa, suklaavaahtoa

En ole jälkkärijätkiä. Yleensä kun tulee makiapalan vuoro, olen jo ahtanut itseni täyteen pääruokaa ja pystyn hädintuskin hengittämään. Joskus kuitenkin mahasta jää nurkka tyhjäksi ja sinne sujahtaa jälkkäri, tällä kertaa suklaavaahto. Helvetin tujua kamaa tuppaa olemaan tuollainen suklaamömmö. Epäilemättä pitäisi juosta Stubbin kanssa maratoni, jotta vaahtokalorit palaisivat. Tai vähintään ottaa ulkoministeristä mittaa triathlonin parissa.

En tiedä onko suklaamousse, eli musse, sama asia kuin tämä vaahto. Ehkä tämä vaahto on vielä tiukempaa kamaa. Tuskin tämä mistään mosambikilaisesta raakasuklaasta on tehty, mutta kyllä mulle maistuu suklaa kuin suklaa. Paitsi tietysti tumma suklaa, joka on empiirisesti todettu läpeensä pahan makuiseksi. Tumma suklaa maistuu korkeintaan Hitlerille, edes Göbbels ei lämpeä niin ilkeämielisen makuisesta suklaasta.

Nauttimani vaahto olikin suhteellisen hyvästä mausta päätellen tehty maitosuklaasta. Taidankin ottaa asiaksi kokeilla tehdä omaa vaahtoa, voisiko se olla kolavaahdon johdannainen? Pekonivaahto? Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Kemistä Kokkolaan helvetillisessä ristipaineessa

Hohhoijakkaa. Joulunalusjunamatkani jäi tosiaan mieleen. En ole vielä viittinyt edes kirjoittaakaan asiasta.

VR hoiti homman kotiin suvereenisti. Junani taisi olla noin viisi tuntia myöhässä ja määränpää jäi vain haaveeksi, kun viimeinenkin edes joten kuten toimiva veturi hyytyi Ylivieskaan. Varmasti oli rattoisaa jatkaa siitä Rolloon junalla. Kokonaisuutena se oli niin rankka reissu, että meikäläinen päätti olla vähän aikaa matkustamatta Helsingistä mihinkään, enkä varmasti mene minnekään ainakaan junalla. Mutta...

Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Olin valmistautunut junamatkailuun parhaalla mahdollisella tavalla eli tekemällä eväät ja syömällä. Jos on masu edes puolillaan ei vituta puoliakaan, kuten sanotaan. Aiemmin hehkuttamani Bad Boy täytti pelipaikkansa oivallisesti ja aamulla tein valintoja suorastaan jumalallisessa ohjauksessa.

Junaa odottaessani koin WC:llisen tarpeen. Koska en tuonakaan aamuna halunnut alkaa tehdä kokeiluja suonensisäisten huumeiden kanssa, asematunnelin vessojen käyttäminen ei houkuttanut. Myöskään ennen kasia oikein mikään paikka ei ollut auki. Paitsi Sokoksen Mäkki. Iloisena saamastani vessapoletista päätin tukea tuota lähiruoan valmistajaa ostamalla pari juustoa. Vielä iloisempi olin, kun kävi ilmi, että vaimo ei halunnut syödä toista niistä. Madellessani junassa kohti pohjoista aamuinen juustovalintani kasvoi odottamattomasti korkoa. Hyvä minä!

Pohjanmaalla alkoivat sen sijaan ongelmat. Olin kohtalaisen vittuuntunut "päästessäni" junasta pois Ylivieskassa. Anoppi oli kind enough tullakseen hakemaan meidät asemalta, mutta tarvitsin silti olusen. Eihän sitä meinannut löytyä! Aseman edessä loimotti Halpa-hallin valot, mutta kuten tiedämme, hihhulit ei myy bisseä. Piti kävellä kutvonen hyvin napakassa pakkasessa ennen kuin Rautakirja pelasti. Jääkaapista otettu olut oli ehkä 30 astetta lämpimämpää kuin ympäröivä ilma, mutta silti hyvää.

Toinen ongelma oli määränpäämme eli eräs nimeltämainitsematon kärpäsenlika Ylivieskasta pohjoiseen. Halusin nimittäin pizzaa ja paikkakunnalla oli peräti kaksi kebab-pizzeriaa. Ja molemmat kiinni aatonaattona! Törkeää. Melko kliimaksinen lopetus tälle lievästi vastahankaiselle reissulle. No, ilmeisesti kokkipojat olivat matkanneet jouluksi kotiin tai jotain. Siwa pelasti, mitä pakastepizzoilla oli pelastettavissa.

Loppusaldona sanottava, että kaikki muu paitsi Mäkin juustot jättivät toivomisen varaa tällä reissulla.

Leinosen keittiössä: Spagetti Stalloné

Leinosen keittiössä juttusarja palaa tuotantokausien väliseltä ryyppytauolta Miilunpolttajan pastan, tai Spagetti Carbonaran kanssa. Minä kutsun kuitenkin annosta Spagetti Stallonéksi. Ai miksikö? No koska se ei ole erityisen kaunis ruoka, mutta ottaa silti tajun pois kunnon koukulla.

Tämän ruoan valmistukseen menee noin viisitoista minuuttia jos hidastat tekemistäsi videointia varten, ilman videointia homma hoitunee 10 minuutissa. Annos on erittäin ruokaisa ja maukas nautittavaksi esimerkiksi nyrkkeilyottelun tai burmalaisen pelastusoperaation jälkeen. Ai mitäkö tarvitset kokkausta varten?

1. Spagettia
2. Pekonia 1pkt
3. Kuohukermaa 2dl
4. 1-2 kananmunaa
5. Mustapippuria ja ehkä jotain muutakin maustetta
6. Raekwonin vuonna 1995 julkaistu albumi "Only built 4 Cuban linx.."

Listan viimeisen kohdan voit korvata jollain muulla kokkausmusalla, kunhan se on Slayeria. Ruoka itsessään on jumalattoman helppo tehdä. Ruskistat vain pekonit samalla kun keität spagettisi sopivan pehmeiksi. Valutat valmiit spagetit ja sekoitat ne pekonin kanssa. Viimeiseksi yhdistät kananmunan, mausteet, kerman ja kaadat ne kattilaan. Kuumenna kattilaa hetki, että kananmuna ehtii hyytyä. Älä kuumenna liian kauan, ettei pöperöstä tule kuivaa kuten Andre Wickströmin stand-up "vitseistä".

Pekonin kanssa voit kuullottaa myös vähän sipulia, jos jaksat.

Uusi äänestys!

Pienen tauon jälkeen olemme taas aloittaneet uuden kansanäänestyksen lukijoillemme. Tällä kertaa tiukka kisa käydään vuoden kiistatta parhaan ruokablogin pokaalista. Epäviralliset ja väärässä olevat tahot ovat jo listansa tehneet. Ainakaan valtakunnan paskalehti Iltalehden uutisoima listaus ei sisältänyt nuoresta iästään huolimatta ylivoimaisesti parasta blogia, eli Pallolaajennusta.

Äänestämään pääset, kuten aina, tuosta oikealta. Onnea matkaan!

"Fresita - tuo aikuisten Ofelia"

Vaikka joulu meni jo, päädyin juomaan skumppaa tonttuseurassa

Näillä sanoilla minulle esiteltiin tämänkertainen tuttavuuteni Fresita. Se on jotain mansikkaista kuohujuomaa, ymmärtääkseni Chilestä. Hyvää oli.

Sivistyksesäni on näköjään parikin aukkoa, sillä molemmat juomat olivat minulle outoja. Ofelia on yhä. No, päivä jona opit yhden uuden asian, se on hyvä päivä.

Paljon muuta sanottavaa tästä ei olekaan. Ihan hyvänmakuista kuohujuomaa kyllä, ja kuoharien vaarasta ei suotta varoitella. Kyllähän tuolla varmaan helposti itsensä yllättäisi. Pakko kuitenkin kysyä, että onko tämä lukijakuntamme keskuudessa kuinka tunnettua tavaraa? Olenko typerys vai onko tää joku sukupuolijuttu?

Menolippu hammaslääkäriin

Meikäläinen oli täpinöissään, kun näin näitä Ruotsissa. Siellä on kaikkea kivaa, myös kirsikanmakuisia Kalamiehen ystäviä. Voi veljet, miten korkealta putosinkaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun joku maku on hyvin tuttu, mutta ei muista että mistä. Näissä kävi juuri niin. Aikani jouduin sitä miettimään, mutta sitten se iski, kun olin alhaalla viemässä lakanoita kuivumaan. Hammaslääkäri.

Muistatteko ne punaiset pillerit, mitä joskus hammaslääkärissä sai? Ne pureskeltiin ja sitten näki, oliko hampaissa likaa. Musta ne oli aika hauskoja, olis hauska nykypäivänä testata oman harjansa tarkkuutta. Mutta nää fisut maistui juuri niiltä pillereiltä. Kumpienkaan pilsujen makua en yhdistänyt kirsikkaan eikä tämä hammaslääkäriyhteys lisännyt kurkkukarkkien vetovoimaa yhtään. Kirsikka petti pahemman kerran, ja jopa Ruotsi jossain määärin!

Hammaslääkärituotteissa on muuten käytetty muutenkin yllättäviä makujuttuja. Se keltainen lakka, jota sudittiin tarkastuksen jälkeen, sen varmaan jokainen muistaa. Se maistui pahalta, kuten tiedämme, mutta sen maku yritti olla banaania, jos ette tienneet. Tämän valaistuksen koin taannoin, kun maistoin banaaninmakuista kondomia. Voi niitä raukkoja, jotka joutuvat moista kumia imemään, joutuvat lapsuuden hammaslääkäritripille kesken kauniin rakkauden hetken...

Kolaton tammikuu: 1. Alku

Se on eräs Suomen kielen pelottavimpia sanoja. Kolattomuus. Siihen kuitenkin aion ryhtyä ja tammikuun ajan pitäytyä erossa myös sipseistä ja - jahka joulun jäämistöt on tuhottu - myös karkeista. Elopainoni on noussut jo 74 kiloon, mikä ei ole kivaa, sillä meikäläisen optimi on tasan 69,5.

Kuukauden tavoitteena on etsiä jotain järkeviä keinoja vähemmän lihottavaan syömiseen. Hieman kiusaan itseäni samalla kieltämällä kokonaan mm. kolapuun nektarin. On muuten aikas paha juttu, sillä jo 1. päivänä teki mieli. Sipsejä maistoin äsken vähän, mutta vain koska vaimo rouskutti sellaista laatua, jota en ollut aiemmin maistanut.

Se voi olla vaikea yhtälö löytää herkkuperseellä sopivaa terveellisempää ruokavaliota. Kebuista, euron juustoista, pizzoista ja muusta en aio luopua tammikuussa enkä muutoin eikä sana "liikunta" kuulu varastooni. Mutta ehkä syömällä enemmän hedelmiä, kasviksia yms. tähän jotain tolkkua voisi saada. Tärkeä vanha viisaus on tietty myös se, että herkkujakin voi syödä maltillisesti, ei ole pakko hirveällä satsilla itseään rasvoittaa. No, katsotaan, mitä keksin.

Osana itsetutkiskelua kiinnostaisi tietää myös esim. kolesterooli. Kai sen jossain työterveydessä helposti mittauttaisi, mutta silti se on hirvee vaiva. Vereenpaineen mittasin männä viikolla. Se oli ihan hyvä eli 122/74. Olen myös varsin lunki mies, sillä pulssikseni masiina ilmoitti 54, mikä selittyy sillä, että mittaus tehtiin kesken kovan työnteon. Uskon kollinkin olevan ihan kondiksessa kyllä. Paino vaan nousee, ja näin pinnallisella miehellä se on ongelma...