Sauna + seura = poika

Näin lauantai-iltaan sopinee lyhyt sauna-artikkeli. Väitän, että saunominen hyvässä seurassa on kyllä poikaa.

Siihen kykeneväiset siis napsauttakoon (tai muuten sytytelköön) kiukaan päälle.

Nallenaksuista ja niiden sosiaalikulttuurisista vaikutuksista postmodernin ihmishylkiön sielunmaisemaan

Lidl ei ehkä ole se all-day-every-day-motherfucker-don't-fuck-with-the-king pulju, josta ravintonsa ostaisi. Mutta se tarjoaa monia kokeilemisen arvoisia hauskoja tuotteita, jotka usein ovat genrensä kärkipäätä lintukodossamme.

Lidl on mielestäni kärkipäässä ranuleissa, pakastepizzoissa, krematorioissa, täytepatongeissa ja osittain myös sipseissä. Lidlin sipsitarjottimen huvittavin pussukka on Crusti Crocin Teddy Snacks. Pussi tunnettiin muistaakseni aiemmin nimellä Teddy's Hit, jonka huumoriarvon vääräleukaisimmat meistä ymmärtävät välittömästi. Eheheh.

Kuvanlukutaidoltaan ammattikoulun tasolla olevat huomannevat jo sipsien olevan hymyilevän nallen pään muotoisia naksuja. Naksujen suufiilis, eli kulinäärinen olemus koostuu rapeasta luonteesta ja kielen päällä poksuvasta rakenteesta. Maku on melko tavanomainen, mutta koostumus saa pienehkön pussin kulumaan kyllä nopeasti.

Pussi maksaa yleensä sen 0,89 euroa, joten rahasta lihominen ei ole kiinni. Jos sinulla sattuu jo olemaan lapsia, nallen muotoiset naksut ovat oiva tapa käynnistää lyhyt, mutta huomaamaton matka teini-iän lihavuuteen. Pienen pussin johdosta nallet sopivat myös painonvartijan naposteltavaksi, koska voi ahmia koko pussin ja kehua itseään siitä, ettei ahminut 300g megapussia.

Patukkamaailman Shaft

Kaikkihan muistavat suuria tunteita herättäneen patukkaäänestyksemme (ja tulos). Tässä olisi siihen skabaan sopiva musta hevonen. Musta Snickers, ehoti-eho.

Vaimo tarjosi patukkaa tuossa joku aika sitten, mutta jäänyt artikkeli kirjoittamatta. Niin paljon ruokia, niin vähän aikaa. En oikeastaan muista varsinaisia perusteluja siihen, miksi päädyin pitämään tätä hyvänä patukkana. Luultavasti syy oli maku. (jumalauta, tänään tulee vitsiä!)

Täytyy varmaan kolattoman ja muutenkin elottoman tammikuun jälkeen osta tällainen, sillä sen muistan, että diggailin. Sniku sai muuten aika paljon ääniä tuossa äänestyksessämme, siis plussia eniten. Joku fäni voisi ostaa tai jos on kokemusta, niin muuten valottaa, miten tää eroaa originaalista.

Kehitys kehittyy

Harjoitus kuulemma tekee mestarin greipin syömisessä ja epäilen, että sama pätee myös hodarien vääntämiseen. Alan parantua.

Old School newyorkkilaisesta bakteeripesäkärrystä ostettu makkara on höyrytetty, näin luulen. Joku Amerikan raitilla pyörähtänyt valaiskoon minua. Kokeilin höyryttämistä, mutta se ei ole mun juttu, tarviin paistoa.

Mielestäni paistettuna se vaan on parempi myös hodarin välissä. Kuuma ja rapsakka, tiedättehän. Sopivasti muita sörsseleitä ja tietysti paahdettua sipulia, niin ollaa jo lähellä. On vain uusi ongelma noussut: nuo sämpylät on nimittäin aika kurjia. Ne on niitä halpoja styrox-leipiä, joista tehdään myös pahoja hampurilaissämpylöitä. Täytyypä paneutua asiaan, sillä luulen, että laadukkaat paistetut nakit ja kunnon sämpylä yhdistettynä olisi jo jotain.

Onko jollakulla kokemuksia syötävistä hodarisämpyistä?

Kasvis vs. fisu

Kyllä se tekee joskus pahaa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia, sehän tiedetään. Ihminen, joka ei syö lihaa, minä olen aidosti sitä mieltä, että se on ihan ihminen. Kyllä silti tekee pahaa, kun kunnon lihansyöjä pistää hynttyyt yhteen kasvissyöjän kanssa. Uunimakkara vaihtuu linsseihin.

Koska olen niin läpeensä mukava mies, minulle tarjoiltiin tänään kahden ruokalajin illallinen Espoon sydämessä. Olen kyllä vähän pettynyt, täytyy myöntää, ruokakutsujen vähäisyyteen ylipäänsä, sillä kalenteristani löytyisi varmasti useamminkin tilaa (vih-vih), mutta tällä kertaa siis sain sellaisen. Osittan ruokana oli ns. kasvishöttöä.

Linssiä, porkkanaa, kukkakaalia ja jotain sellaista. Makumaailmana curry tai jotain. Maistui se joltain ja mielelläni syön (lähes) kaiken ruoan, jota joku minulle tekee ja eteeni kantaa, mutta silti. Kasvisruokien ongelma on se, että ne ei ole pahaa, mutta ei oikein hyvääkään. Söishän niitä elossapysyäkseen, mutta ne ovat hengettömiä.


Toinen laji oli onneksi lohta. Normaalia ruokaa siis. Seuranani ei siis ollut kasvissyöjä ja kasvissyöjä by a relationship, sillä kala ei ollut pannassa. Mikä mahtaa siinä olla erona lihaan? Mistä näitä tietää. Mutta siis kattokaa nyt tuota ruokaa. Onhan siinä jo ulkonäöllisesti ihan erilaista yritystä. Toinen on epämääräinen ja ennen kaikkea epämääräisen värinen eminenssi (kasvispöperöthän on aina tuon värisiä), toinen kaunis kalapala. Tarjoajan mielestä ei varmasti ollut kyse mistään vastakkainasettelusta, mutta kyllähän tästä helposti sellaisen saa.

Minun valintani voittajaksi oli selvä jo ennen maistamista. Se on Mr. Fish.

Achtung, Panzer!

Lidl, suomalaisittain liideli. Tiedättehän nämä saksalaiskaupat, joita netin kaikkien alojen asiantuntijat puolustavat Hesarin keskustelupalstoilla siitä, että ne ovat ainoa halpa vaihtoehto kahden suuren kartellin ulkopuolella ja että maitokin on siellä Suomalaista!!!

Itse arvostan kaupoissa laajaa valikoimaa ja lyhyitä jonoja, niin harvemmin tulee käytyä. On kuitenkin muutamia tuotteita, joita krauteilta kannattaa hakea. Oikein, Petri siellä jo huusikin, että kola, mutta myös pakastepizzat ovat hyviä, Alfredon sedän tekemiä, muistaakseni.

Mutta petti sitten nämäkin jumalauta. Dr. Oetkerin vastaavat yllättivät positiivisesti taannoin ja intoa piukassa kokeilin näitä. Pah. Täyte on ihan jees, mutta pohja on pahaa. Ilmeisesti ovat pikkujääkiekkoja maalanneet ruskeaksi ja lämänneet salamin päälle. Ei hyvä, ei todellakaan. Se oli niin lähellä. Diggailin mm. sitä, että pizzat tuli kolmen satseissa ulos paketista. Sai juuri haluamansa määrän paistaa. Mutta ei se auta, jos tuotoksia ei halua syödä.

Riks, raks, poks ja lautaselle

Hyviä ajatuksena ja herkullisia mauiltaan. Maustettua jauhelihaa, salsaa, jalopenoja ja muuta nannaa. Kaikki tämä kovan tacokuoren sisällä eli hyvässä tallessa. Aika harvoin tulee syötyä tacoja, sillä helposti ympärille vedetään jotain pehmeämpää. Useammin pitäisi, hiton hyviä.

Mutta mutta. Ilmeisesti taas tullaan sen ongelman eteen, että meikä ei vaan osaa. Joskus lähden etenemeen suoraan edestä, ylhäältä nypertäen tai salakavalasti alhaalta. Lopputulos on aina sama: jossain vaiheessa kuori levähtää niin kuin entinen emäntä.

Osaako joku syödä tacoja ilman, että tulee sotkua? Vai onko se osa sitä nautintoa?..

Oikaisu: Reilua kolaa

Haluaisin muokata lausuntoani Pirkan reilun kaupan kolasta. Aiemmassa viestissäni en kenties ollut tarpeeksi jyrkkä. Nyt rapian litran kitanneena koen empirian olevan takani ja voin avoimesti sanoa että litku on täyttä kusta! Maku muistuttaa paljolti Sodastream kolaa, joka on myös samalla tavalla tiivistemäinen litku vailla sielua.

Suomi on hyvinvointivaltio, jossa 700 000:n köyhyysrajan alapuolella elävänkään ei tarvitse nöyrtyä juomaan paskaa kolaa.

Kirjattakoon pöytäkirjaan seuraavaa: Pirkka reilu kola, kuten tavallinenkin Pirkka kola on kilpailuun nähden niin kehnoa, että sitä ei voi suositella edes lepsuista eettisistä syistä kenellekään.

Onko oikeudenmukaisuudella mitään väliä, jos kola on näin surkeaa? Mielestäni ei. Ihmisoikeuksiin kuuluu paitsi inhimilliset työolot, myös inhimillisen makuinen kolajuoma.