Vappuspecial

Vappuna syödään nakkeja ja ollaan päissään. Joku kuolee puukkoon ja vaihtoehtoteinejä vituttaa kun pitäisi mangahahmojen piirtämisen sijaan ryypätä ja rellestää. Osa liittyy facebookissa "kerään itse roskani vappuna"-ryhmään ja tietää jo silloin jauhavansa paskaa. Koko lössi menee johonkin nätille paikalle piknikille juomaan kaljaa, skumppaa, viiniä, kossua, jallua ja lömppiä. Kännäämisen välissä syödään pottusalaattia, nakkeja ja kaikkea muuta paskaa. Seuraavana aamuna pönttöön losahtaa monimuotoinen kakka, mistä pääsemmekin tippaleipiin..

Uskon että tippaleipä on syntynyt 1700-luvun säätyläishuusseissa kunnon ryyppyreissun jälkeisenä krapula-aamuna. Vappuna toki ryypättiin paljon jo silloin. Nykyajan WC-teknologia ei anna mahdollisuutta 1700-luvun tapaiseen kakan havainnointiin ja leivoskulttuurin innovaatioon. Kakka molahtaa veteen ja menettää muotonsa, emmekä koskaan näe mitä sillä olisi annettavaa. Ennen vanhaan 1700-luvulla, kun Aira Samulin oli vasta lukiossa, kakat väännettiin ulkohuussiin muiden kakkojen päälle. Uskon että tippaleivän keksijä on ihastellut jätöksensä monimuotoisuutta ja nyrkin voimalla pakottanut vaimonsa jäljentämään kikkareen pullan muotoon. Toki tämä on vain yksi teoria, mutta kun tippaleivän ulkomuotoa katsoo ajatuksella... onhan se ihan selvä homma!

Hauskaa vappua lukijoille Ruokablogi Pallolaajennukselta!

Mahdollinen tuplalounastaja havaittu

Vedin Kotsarissa aika tykisti valkosipulia.
Paluumatkalla työkaveri valitti, että pilvi
seurasi mua. Eli valkosipulia oli juuri sopivasti.

Jotkut kohtaamiset ovat outoja. Kerron taustoja. Syön töissä useimmiten joko pomoni tai kollegani kanssa. Jos pomoni, syön KT:lla heti, kun se aukeaa puoli yhdeltätoista. Jos kollegani, syön joskus vähän ennen kello 12 KT:lla tai jossain muualla.

Jos menemme pomoni kanssa lounaalle, niin useimmiten syömässä ovat samat aikaiset aatut. Heidän joukossaan myös henkilö X, jonka tunnen. Hän on siellä lähes aina, minusta tuntuu. Mutta mutta, jos menenkin kollegani kanssa syömään, tapahtuu kummia. Emme hirveän usein käy Kotipizzassa, mutta aina toisinaan kyllä. Ehkä kerran kuussa käyty nyt tänä vuonna about. Ja varmaan joka kerta herra X on käynyt siellä myös.

Mahdollisuudet sattumaan ovat kumman pienet. Miten X on aina aamupäivällä KT:lla, kun minäkin olen, mutta jos satun tuntia myöhemmin olemaan pizzalla, niin X on siellä myös. Normaalivartaloinen miekkonen kyseessä, mutta onko hänellä kolibrin aineenvaihdunta. Jotta kone pysyisi käynnissä, hänen täytyy syödä aluksi perus kotiruokaa satsi ja päälle pizza. Niin sen täytyy olla, sattuma olisi vähän liikaa.

On tietysti mahdollista, että X:llä on juuri sama ruokamaku kuin mulla. Ja on hän on niinä päivinä, kun itsekin olen dissannut KT:ta, niin päätynyt juuri Kotsariin. Mutta mikä selittää aikaeron? Se selittyisi samasta syystä kuin mullakin, eli ehkä seuran vuoksi ajautuu useimmiten syömään vähän aikaisemmin kuin muuten. Hyvin epävarmaa päättelyä, sanoisin.

Kyllä se on niin, että X on ihmiskolibri. Soittakaa Skiigge Böylle.

Appelsiinimehu 500 CL

On muuten kallista mehua. Litranen tölkki maksaa reilut kolme euroa. Se jos mikä on mersuluokkaa. Törppö löytyy markettien kylmiöistä, mutta olen Ronald-sedän luona tutustunut tähän mehuun ensin.

Olen viime aikoina syönyt hampparini Mäkissä - silloin harvoin kun aterian ylipäätään olen ottanut - mehun kera, kuten olen mainostanut. Se alkoi kolattomuudesta, mutta nyttemmin olen tykästynyt Tropicanan appelsiiniin. Raikasta, reipasta ja hyvää. Harmi vaan, että se ei isosta purkista lasiin kaadettuna maistu yhtä hyvältä kuin jääkylmänä pikkutörpöstä siemailtuna. Tai ehkä se on se kuupee siinä kaverina, joka sen saa maistumaan...

Joka tapauksessa hienostelevien viikonloppuaamiaisten ehdoton valinta. Tyyliin kerran kesässä. Normihienosteluun riittää kyllä halvemmat Brazilit ja muut. Mutta kokeilkaa, jos Mäkkiin eksytte, ettekä vieläkään ole ottanut opiksi.

Leinosen keittiössä: Eau de pizza pepperoni

Leinosen keittiössä™®© juttusarja jatkuu! Tällä kertaa käsittelyssä on kotipizzan tekeminen aina taikinan kanssa läträämisestä paistettuun pellilliseen saakka. Kuten ennenkin, valotan prosessia videolla (HD:na Youtubessa!) ja lyhyellä kertomuksella herkun valmistuksen vaiheista.

1. Kaikenlainen keittiötoiminta vaatii taustalleen musiikkia. Pizzan tekemiseen sopii erittäin hyvin erään lihavan miehen debyyttialbumi, joka valitettavasti jäi hänen viimeisekseen. Big Punin Capital Punishment löytyy ainakin Spotifystä ja ostaakin levyn voi.
2. Ennen varsinaista paskaisten käsien pesemistä taikinassa kannattaa varmistaa että on muistanut ostaa kaupasta kaiken tarpeellisen. Taikinaan tarvitset vettä, hiivaa, öljyä, suolaa ja vehnäjauhoja.
3. Paljastan teille nyt oman salaisen reseptini pizzapohjalle. Tällä kombolla tulee kaksi pellillistä normaalissa uunissa. Toisen pellin syöt seuraavana päivänä tai teet hellullesi pizzan jossa ei ole lihaa, ja itket koko kokkauksen ajan kookkaita kyyneliä. Kaada kulhoon noin neljä desiä kainalolämmintä vettä, sekoita siihen ripaus suolaa ja luraus öljyä. Kuivahiivaa laitan puolikkaan pussukan vaikka ohje käskeekin pistää kokonaisen, fight the power. Tuorehiivastakin riittänee puolikas. Tärkeintä on että laitat kaiken vähän sinnepäin, tämän takia jauhojakin taikinaan laitetaan niin kauan kuin taikina alkaa tuntua sopivan kiinteältä, muttei kovalta.
4. Heitä taikina vesihauteeseen, silloin se nousee kätevästi vaikka hiivaa ei olekaan mahdottomasti. Taikinan noustessa voitkin kätevästi juoda pikarillisen kolaa ja pilkkoa täytteet. Tällä kertaa käytin tuoreita herkkusieniä, tomaattia, paprikaa, katkarapuja ja pepperonia.
5. Levitä taikina leivinpaperille ja nosta se pellille vasta levittämisen jälkeen, säästät hermojasi tällä työjärjestyksellä. Tykkään mehukkaasta pizzasta, joten pohjakastikkeeksi lurautin yrttimaustettua tomaattimurskaa. Tomaattipyreen käyttö yksinään tekee pizzasta kuivakan ja tunkkaisen joten välttäkäämme sitä. Kannattaa myös muistaa jättää pizzaan sopivasti reunaa paljaaksi, jotta kastike ja täytteet eivät valu pitkin peltiä uunissa.
6. Murskan päälle kannattaa jo heittää vähän juustoa sitomaan muita täytteitä pohjakerrokseen. Loput täytteet mielivaltaisessa järjestyksessä pizzalle ja koko komeus uuniin. Pepperonit tai metukat kannattaa aina jättää päälimmäiseksi, jotta saavat rapeutta pintaansa. 225 asteessa pizzan kuuluu olla uunissa sopivan aikaa, tarkkaile tilannetta ja poista lätty uunista kun juusto alkaa saada kullanväristä fiilistä pintaansa. Tsekkaa pohjan koostumus nostamalla lättyä reunasta, palauta komeus uuniin jos pohja on liian pehmeä.
7. Nauti parhaassa seurassa eli yksin tai persujen puoluetoimistolla.

P.S. Ylimääräinen vinkki: Taikinan voi tehdä vaikka tuplana ja kääräistä pari könttiä muovipussissa pakkaseen odottelemaan pizzanhimoa!

Setä Ötker teki patskun

Tässä blogissa on tarkasti käsitelty hollannin(?)setämme tohtori Oetkerin seikkailuja. Tämä tohtori Sykeröön toisinaan sekoitettu veijari on taas tuutannut uutta tavaraa maailmalle. Tai en tiedä, onko tämä uutuus, mutta uutta minulle, ja - vanhaa hokemaa toistaakseni - tässä blogissa se riittää.

Sykerö on kekseliäs mies, mutta ei Ötkerikään jää kauas. Pinaattipizzan keksimiseen on varmasti tarvittu näkymäsimulaattoria tai jotain muuta mieltä laajentavaa. Täytetty patonki on ideana maanläheisempi, mutta silti mielenkiintoinen. Siksi lähetimme paikalle parhaan miehemme, eli allekirjoittaneen.

Tämä versio sisälsi ainakin salamia ja parsaa, muuta en muista. Aika mielenkiintoinen combo, mutta kyllähän me tiedämme hollantilaiset ja "heidän hassut sienensä". Tällaista jälkeä löysällä huumepolitiikalla saadaan aikaan, mutta minä olen valmis kestämään parsaa, jos saan siitä hyvästä vähän salamia.

Valitan, söin just pizzaa, niin on vähän levottomat jutut. Mutta asiaan. Hintaa kaksi patonkia sisältävällä boxilla oli kaksi euroa jotain. Mielestäni "ihan ookoo" kuten nuo leivätkin. Hyvä hätävara pakastimen perälle unohdettavaksi, sanoisin. Vaihtelua myös niille iänikuisille pizzoille. Viimeistä tuomiota hyvyydestä tai pahuudesta en osaa pyhäpietarimaisesti vielä kuitenkaan sanoa. Syön pari lodjullista ja palaan ehkä asiaan.

Se non c'è il pane, mangiare la pizza

Pitkät pyhät ovat vaatineet veronsa: kaapissa ei ollut leipää. Mistä nyt pikkuhiukopalaa? Mieleeni tulivat onneksi Dino Ortolanin vanhat viisaat sanat: "Jos ei ole leipää, syö pizzaa." Pakastimessa oli onneksi Rainbown pizzapohjia ja muissa kaapeissa muita tykötarpeita. Kinkku-punasipuli-kaprispizzaa kahdella juustolla. Ei pöllömpää näin pikaveistelyksi. Nälkä lähti ja samalla ratkesi aamupalaongelma.

Keisari luomuolut ei nimensä arvoinen

Nykyään keskityn pääasiassa kehonrakennukseen, enkä kaljoittele kuin saunomisen yhteydessä. Kotioloissa saunaoluena toimii yleensä kollegankin hyväksymä Pirkka olut, jolle ei mielestäni tällä hetkellä löydy todellista haastajaa. Vähän kuin Rocky toisen Apollo matsin jälkeen.

Kyläillessäni muiden saunojen lauteilla sorrun joskus vieraisiin kaljoihin. Tällä kertaa entourageni yllytti minut ostamaan tölkillisen Keisari Luomua. Koko kansakunnan ihmetykseksi puolen litran tölkki luomukaljaa ei maksanut tuplahintaa verrattaessa tavallisiin kansansuosikkeihin. Hinta oli pyöreästi 2,5 euroa, eli jopa Karhuja ja Koffeja halvempi. Lapin Kultaahan ei juo homokaan, tai BB-Saulistahan ei ikinä tiedä. Halpa hinta on tosin luomukaljalle rajoite, en usko että kemikaalimuijan ja muiden fanaatikkojen blogeissa kirjoitettaisiin mistään näin edullisesta. Luomunhan on oltava kallista ja sillä selvä. Jos Keisari meinaa menestyä, nostaisin hinnan vähintään neljään euroon. Menee tiedostuneisiin kuin persu eduskuntaan.

Tietysti halvan hinnan ja luomuisuuden yhdistyessä olisi pitänyt jo kusetustutka toimia, mutta otin riskin. Tölkin tekstin mukaan juoma on "suomalainen suodattamaton luomuolut", haluaisin esittää tarkennusta tekstiin. Versioisin sen seuraavalla tavalla "suomalainen suodattamaton ja täten vitun pahanmakuinen luomuolut". Täytyy toki myöntää etten antanut Luomu Keisarille parhaita olosuhteita onnistumiseen, se ei nimittäin nautittaessa ollut jääkylmää, vaan pelkästään kylmää. Tästä huolimatta kalja oli kitkerää ja jälkimaultaan oikeastaan todella pahaa. En ole varma ymmärränkö mainostekstin oikein, mutta mielestäni näin paha kalja kannattaisi kuitenkin suodattaa eikä antaa kaiken töhnän valua tölkkiin. Olisi pitänyt tajuta valuttaa tuo vaikka paskaisen teepaidan läpi ennen juomista.

Makkaran ja erittäin terävän puukon suhteesta

Kelit alkavat olla siinä tikissä, että talven aikana hoikistuneet muodot tarkenee lähteä pilaamaan tulille. Jos ja kun bensaa on riittävästi nuotion kyhäämiseen, seuraava asken olinkin grillimakkaran kuviointi. Talvellakin makkaroita toki syödään, mutta usein muotoseikat eivät ole omissa käsissä. Tekniikoita makkaran viiltelyyn on yhtä monta kuin persuilla puoluekantoja, eikä absoluuttisen oikeaa tapaa ole muita kuin se mitä Timo käyttää.

Lanseerasin jo oman tapani viime syksynä tässä blogautuksessa, näkemykseni ei ole muuttunut edes näin vaalien jälkeen. Viiltoja makkarassa tulee siis edelleen olla poikittain, vähintään yhtä tiheässä kuin 16-vuotiaan ranteissa. Ajoittain kuitenkin kannattaa leikkiä ruualla, kuten Jeesus tarkoitti. Kansalaisjournalistina omistin kevään ensimmäisen kyrsän Pallikselle. Perinteinen Wilhelm toimi aika hyvin luovan kuvioinnin alustana. Hiillos tirisee vähemmän, joten se voisi olla optimaalinen taidemakkara.. Jäämme odottamaan lukijoiden panoksia vaikkapa Facebook sivumme kautta! Kuka ehtii ekana mulkun näköisen makkaran kanssa?