Kansankodissa säröilee

Olen parhaillaan Ruotsin Lapissa, tarkemmin Jällivaarassa. Tämä paikka on yhden viikonlopun ajan maailman veridoping-messujen isäntä. Samoilla kahveilla avataan myös maastohiihdon maailmancupin kilpailukausi. Minä olen täällä ammatinvalintani johdosta ja osittain siksi että Therese Johaug on myös täällä, lisäksi tavoitteenani on hävitä Marit Björgenille kädenväännössä ja käyttää ulkomaanpäivärahani OLW-sipseihin ja rapakaljaan.

 

Räkä valahti poskelleni ja nuuskat levisivät pitkin etuhampaita kuitenkin jo saapuessani hotellihuoneeseeni, paikansin kyllä minibaarin mutta sekin oli yhtä lämmin kuin juuri minulle annettu ilmainen ICA Cola. Lämmin virvoitusjuoma on kuin puhdas urheilija, kumpaakaan ei löydy podiumilta. Aamukuudelta alkaneen päiväni päätteeksi koin ansainneeni oluen ja nimenomaan kylmän sellaisen. Ei tässä murjussa auttanut kuin marssia muovipussin kanssa pihalle, mättää pussiin lunta ja roudata koko sotku vaatekaappiini rakennetun suihkukopin lattialle. Pääasia, että kalja on kylmää ja naiset ovat miehiä.

 

Huolettaa mihin tämä maailma on menossa, jos edes Ruotsin elintasoon ei voi luottaa! Ennen täälläkin oli kaikki hyvin, vaaleat seireenit kiersivät koivupuita hento tunturituuli tukassaan. Nyt pitää kaljatkin kylmentää koirankusisessa nuoskassa haisevan viemärin vieressä. Toivottavasti Hellner ja Kalla keskeyttävät huomenna, oppisivat vähän nöyryyttä.