UUSIA KOLIA 2: Kantasuomalaista vaniljakolaa

Tuskin olen ainoa, jonka ensimmäinen kokemus vaniljakolasta on Pulp Fiction -rainasta. John Travolta ja Uma Thurman ovat raflassa: Uma ottaa viiden dollarin pirtelön (minua kiinnosti, miten hyvä se olisi) ja tanssipoika Vanilla Coken (tämä eritoten kiinnosti). Jos ajatellaan, että Suomi oli ennen monessa suhteessa vartti-Neukkula, niin saatiin olla tyytyväisiä, että meiltä ylipäänsä sai normikokista. Vaniljakola, se kuulosti magical, mystical -tason juomalta, jota tietysti ei saanut oikein mistään. 

Ihan jonkun verran pidämme syömistemme ja juomistemme (kaiman tapauksessa joskus, kuten viimeksi eilen, myös mm. vessakäyntien) suhteen toisemme kartalla tekemisistämme Jussin kanssa. Toki siis, kun löysin kotoperäistä vaniljakolaa, niin heti raportoin siitä Lappiin. Lapinmies teki tyypilliseen tapaansa heti osuvan havainnon tilanteesta toteamalla: "Yleensä tuommoset tuotteet kusahtaa sillä, että se on myös joku lightversio samalla." Tämä on totta - ja niin vaikea ymmärtää, sillä sokerittomat juomathan ovat niin pahoja, että en juuri nyt edes keksi sopivan irvokasta vertauskuvaa.

Tämä Saimaan panimon tuote on kuitenkin sitä ihtiään. Sisältää sokeria, joten onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Vaniljan maistamiseen liittyy kuitenkin vielä yksi mutta. En nimittäin tarkalleen ottaen tiedä, miten paljon pidän siitä. Makukolat ovat enimmäkseen outoja ja ennen kaikkea huonompia kuin aito kama. Persikka, kaneli, pliis... Cherry tekee tähän toki taivaallisen poikkeuksen. Vaniljasta en ole varma, että miten paljon pidän siitä, vaikka toisinaan sitä hölinkin. 

No anyway, annetaan Saimaan kolavedelle mahdollisuus. Kooky's Cola Vanilla, joka verkkosivuilla mainitaan "craft-limonaadiksi". Tuosta nimityksestä pitäisi vähentää makupisteitä, mutta olkoon. Itse maku... se totisesti on vaniljainen. Pitää melkein tarkistaa, että tölkissä ei ole sulanutta vaniljajäätelöä, mutta hapokkuus paljastaa craft-limonaadiksi. Jos vaniljasta tykkää, on varmaan kokeilemisen väärti. Itse en ole varma, miten paljon diggaan, mutta täytyy varmaan toistamiseen ostaa joskus, että pääsen varmuuten. 

Vaikka Vanilla cola ei ole kaikkien juttu, erityisesti arvostan Saimaan yritystä lähteä kolaskabaan. Se ei ole mitkä tahansa kisa, sillä kuka tahansa voi tehdä limettilimppaa, mutta kola on limsojen raskas sarja. Jos haluat nousta siellä huipulle, sun pitää voittaa Carl Weathers ja mitalisijoillekin päästäkseen vähintään Mr. T. Saimaalla on tehty salilla töitä sen verran, että mahdollisuuksia ainakin on ja kehään voi nousta - ja tajunnan niin salliessa poistua - pää pystyssä.