Pikaisen googlailun (eli löytämäni ensimmäisen tilaston) mukaan, noin 50 prosenttia Venäjän viennistä ja on maakaasua, öljyä yms. Kuulostaa uskottavalta, mennään tolla. Harvoin mitään venäläistä tuleekaan ostettua nyt, kun bilateraalikauppaa ei ole toviin käyty. Heinäkuu oli kuitenkin osaltani villi, sillä ostin peräti kahdesti Venäjällä valmistettuja tuoteita. Ensin ostin partahöylääni ehkä noin 15 erimerkkistä partaterää testiin ja näistä parikin oli Iivana Julman nurkilla valmistettuja. Koska tämä ei ole mikään hipsterskägäblogi, en aio niitä käsitellä tässä, vaan pysymme elintarvikepuolella.
Neuvostoliitto on ollut 1970-luvulla varmaan aika puiseva paikka asua. Joskus Hrutsovin (anteeksi kirjoitusasu) aikaan ehkä vielä oli jotain toivoa jostakin, mutta Breznevin (anteeksi kirjoitusasu) pysähtyneisyys on varmaan lähtökohtaisestikin ankeaa paikkaa ankeuttanut vielä lisää monta pykälää. Kolaa kuitenkin sai Neukkulan loppuaikoina. Kuten varmaan aiemminkin on aihetta sivuttu, kun olin pieni - siis tosi pieni - 1980-luvulla, niin luulin Pepsin olevan Neuvostoliiton vastine Kokikselle. Kylmän sodan kahden mahdin vastakkainasettelu oli kai niin iskostunut pieneen Mieleen, että tulkitsin kaiken itä-länsi-taisteluna ja toisaalta, jos itänaapurista jotain joskus näki, niin kuvissa oli Pepsiä. Järkeenkäypää lapselle kai jollain tapaa, mutta toki väärin. Pepsi oli vain ensin onnistunut tunkemaan Neukkulaan ja aloittamaan tuotannon 1970-luvulla ja saanut hyvän jalansijan. Kokkeli seurasi perässä vasta kasarilla.
Mutta niin, entäs ajalla ennen Pepsiä? Tästä olen viisastunut vähän nyt heinäkuun aikana huomattuani monissa kaupoissa kuvan Baikal-juomaa. Vielä nykyäänkin Venäjällä valmistettava juoma näyttää tehneen uudeen paluun ainakin Suomeen - alkuperäisellä reseptillä. Eipä kai pitäisi ihmetellä, kohta kai Volgogradkin nimetään Stalingradiksi uudelleen, kun kaikki vanha nousee arvossa Venäjällä. En kannata kommunismia, mutta retroperttinä ja kolatutkijana ostin minäkin Baikalia.
En lopulta tiedä, mitä juomassa on, mutta joskus about 1970-luvun alussa lanseerattu juoma selvästi jäljittelee kolaa, niin sitä voidaan siis arvioida kolamittareilla. Ostin 1,5 litran pullon, josta join pari lasillista, loput jäi kaappiin väljähtymään ja lopulta kaadoin pois. Riittänee arvosteluksi. Totisesti Neuvostoliitto on ollut 1970-luvulla varmaan aika puiseva paikka asua. Eivät ole neukut tienneet, mitä ovat saaneet, kun oikeaa kolaa alkoi tulla. Mikä lie sitten ollut Pepsin vaikutus 1980-luvun uudistuksiin ja lopulliseen rautaesiripun hajoamiseen? Kyllä se, jos Baikalin on voinut vaihtaa Pepsiin, kuten jostain lukemani mukaan tapahtuikin hyvin tehokkaasti, niin kyllä siinä muutkin "vaihdot" alkaa käydä mielessä. Jos lukijoissa on poliittisen historian tutkijoita, niin aiheen saa varastaa syvempään tutkimukseen. Baikal-juoma sen sijaan, sitä en edes varastaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti