6.9.2011

Valmiiksi paistettua peksua?

Amerikassa näki kaikenlaista kummaa. Epäonnistuneita face-liftejä, suuria valomainoksia tiesmistä ja ihmisiä, jotka eivät tunteneet Leinosta. Ja muuta sellaista. Yksi kohdan "muuta sellaista" jutuista on kuvassa.

Jos oikein ymmärsin, kyseessä on esikypsennetty peksua. Melkoista. En ostanut, en uskaltanut, mutta olisi ehkä pitänyt. Mahtaa olla melkoista mäihää. Voisikohan tällä korvata kalkkunaleikkeen leivänpäällisenä vai onko tämä tarkoitettu vain lämmitettäväksi ruoan sekaan... Joka tapauksessa einesteollisuus on viety aika pitkälle.

Siitä on muutama vuosi, kun jonkun ruokatalon joku TV:ssä haastateltu tyypsä sanoi, että vuoden sisällä Suomessa aletaan pyydä esikypsennettyä jauhelihaa. En ole nähnyt ja vaikea ymmärtää, mistä moiselle löytyisi ostaja. Ei kai kellään niin kiire ole, sillä eihän jauhelihan paistamiseen mene aikaa tai vaivaa. Peksusta tulee sentään kosolti rasvaa, mikä voi jonkun houkuttaa ostamaan tuota kuvan judanssia. Olishan se vähän helpompaa.

Mutta kyllä pekonin paistamisessa on sitä sunnuntaiaamuista miehisyyttä, jota ei parane ohittaa. Eri asia on sitten tavaran käyttö leivänpäällisenä. Siinä voisi olla järkeä. Mutta silti pelottavan näköistä tavaraa. Onko kellään kokemuksia vastaavasta?

8 kommenttia:

  1. näin eilen kaupassa uunivalmista uunimakkaraa HK:n sinisestä. siis sellaista missä on juusti valmiiksi viillossa, ihan helvetin vaikee sitä ite onkin sinne siipaltaa!

    oi aikoja, oi (ruoka)tapoja!

    VastaaPoista
  2. Asuin vuoden Jenkeissä ja reippaana au pairina syötin lapsukaisille juurikin tällaista pekonia, jokaisen laiskan amerikkalaisen ja kotiorjan unelmatuotetta.
    Valmistus on niinkin helppoa, että heität lautaselle palan talouspaperia, peksut päälle ja eikun mikron säteilyn huomaan.
    Samanlaista mättöä syntyi ilman sitä paistinpannulla ja kaasuhellalla kikkailua.

    Meillä tätä vedettiin ihan sellaisenaan tai sitten juurikin jonkun sandwichin välimaastoissa. Salaattiinkin näin tätä heiteltävän.
    Lähinnä siis vain kiireisille jenkeille tehtyä helppoa "ruokaa".

    VastaaPoista
  3. Suomessa on myynnissä yksittäispakattuja näkkäriviipaleita (siis 2 kpl), joiden välissä on juustomäihää (maustettua) paria eri makua. Turhista turhinta. Sain kokeiltavaksi ja oli sikapahaa! Jos ei näkkärille saa itse sulatejuustoa, voikin kuolla pois!

    P. Olga

    VastaaPoista
  4. En oo kyllä Suomessa kaupoissa tätä nähnyt, mutta satun tietämään että mäkkäreissä tätä tavaraa heitetään sämpylän väliin. Eli ei todellakaan paisteta vaan muovikääreestä suoraan täytteeksi, ja ihan hyväähän se :)

    VastaaPoista
  5. Tuo näkkäritieto on mielenkiintoinen. Kuitenkin ns. helpoimmasta päästä eineitä.

    Mutta anonyyminelosen tieto on surkeaa! Eikö niitä peksuja nyt voisi paistaa samalla rakkaudella ja pieteetillä kuin piffejä. Tietääköhän Ronald, mitä hänen rafloissaan tapahtuu :/

    VastaaPoista
  6. Hei koska en nyt millään erota teitä kahta toisistanne (enkä jaksa tarkistaa) niin julkeasti uskottelen, että just sä oot teistä se juustohamppareiden suuri rakastaja.... Niin että voisitko marssia jonneki partioaittaan tai vastaavaan, ostaa sellasen säilykepurkissa tai tyhjiöpussukassa myytävän juustohampparin ja kertoa, kuinka helvetin loistavaa kamaa se onkaan - tai ei ole?

    Mies joskus tällaisen osti festarireissulle, syömättähän se jäi muiden trangiakamojen kanssa, ja sitten kun se sen kaapista kaivoi, niin homeessahan se pirulainen oli! Eli ei tullut tyypattua, mutta kiinnostus on suuri, en vaan ite uskalla näin herkkänä naisihmisenä kokeilla!

    VastaaPoista
  7. Meikä on vetänyt sellaisen ydinsotasäilykehampparin. Ei ollu ees kovin pahaa, mutta kyllä suu ja maha tiesi että tässä on nyt jotain fiilunkia pelissä.

    Homeessa? Rahat takaisin. Eikö parasta ennen lasketa kuitenkin vuosissa?

    VastaaPoista
  8. Juunääs, meikä se on se juustomies. Pitäis kyllä testata tuollainen eräpurilainen, mutta luulen, että se vaatisi metsään menemistä. Kotioloissa se ei varmaan hääviä olisi, mutta metsässä, jossa yleensä tarjolla on vain kinkkupastabanaanilla, niin siellä se olisi arvossaan.

    Eli yritän seuraavalle eräretkelleni muistaa ottaa sellaisen mukaan.

    VastaaPoista