10.4.2011

Black Wind, Fire and Steel

Sori lukijat, olin ensin pari päivää sairaana ja sitten pari päivää en maistanut mitään. Se kai vaikuttaa tuo maistamattomuus. Paitsi että ei maista mitään ruokaa, myöskään ruokablogin kirjoittaminen ei maistu, eho-eho.

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat peppuihmisiä, toiset tissisellaisia. Minä tiedän, kumpaan porukkaan minä kuulun. Grilliruoan diggailu jakaa ihmisiä vähän samaan tyyliin. Meikä ei ole ihan älytön eli yletön fani. En tiedä, miksi. Useimmiten kuitenkin, kun syön grilliruokaa, se on on ihan hyvää. Näin myös Töölöntorilla.

Itse vedin klassisesti porilaisen, naiseni oman suokkarinsa eli makkaraperunat. Annoskateushan tossa helposti iskee, mutta pelimies laskee tilanteen todellisen luonteen ja meikähän nuo makkaraperunatkin söi loppuun.

Porilainen on melko moniulotteinen grilliruoka (ja monet porilaiset ovat moniulotteisia ihmisiä, kansalaistoim. huom.). Toisinaan se on minimalistinen, toisinaan kovin runsas. Tässä oli runsaammin täytettä ja meikä diggasi. Leipä muuttui jotenkin snadisti kovaksi, mutta sen kesti ja portsu oli hintansa arvoinen. Hintaa en tosin muista.

Myös makkaraperunat olivat ihan jeessit, sikäli kun muistan. Ruoan kanssa nauttimani tölkkikola tietysti jumalainen ja ruoan jälkeinen Bodom-keikka ihan kelpo pitkästä aikaa myös.

1 kommentti: