Kuivaa lihaa

Kuvassa kuivattua poroa, ei muumionaisen genitaalialue.

Kuivaamiseen liitetään pääasiassa negatiivisia mielleyhtymiä ja merkityksiä. Kerrostalon hissin lattialta joudutaan kuivaamaan kuset, koska syrjäytynyt nuorimies ei osannut pidättäytyä sikolättinsä sisätiloihin asti. Edesmennyt Kirkakin lauloi siitä miten kyyneleet kuivataan. Vesivahingon sattuessa paikalle kutsutaan kuivausmiehet ja lasku on useimmiten hyvinkin mittava ja verrattavissa vitutuksen kokoon. Mikäli koiran kuono on kuiva, piski on luultavasti sairas. Näitä riittää, ja kuiva meininki jatkuisi niin kauan kuin jaksaisin luetella.

Onneksi on olemassa kuivien housujen ohella eräs toinenkin hyvä kuivattu asia, nimittäin liha. Liha tietysti johtaa sarjaa myös märkien asioiden listalla, mutta kuivattu liha on paikkansa herkkujen hall of famessa ansainnut.

Vastoin yleistä ajattelutapaa, kuivalihaa ei kuivata kevätauringossa, vaikka sillä vaikutuksensa prosessissa onkin. Tärkein elementti lihan kuivauksessa on tuulella ja viimalla. Ainakin täällä lapissa lihaköntsät ripustetaan räystäiden alle, lintujen ulottumattomiin juurikin näihin aikoihin keväästä. Aikaisimmilla kuivaajilla lihat alkavat jo olla vuoltavissa. Ja hyvää on, kunhan muistaa laittaa suolaa reilusti ja onnistuu löytämään oikean kuivuuden asteen. Lihan on oltava Päiviräsäsmäisen kuivaa, mutta silti mehukasta tavalla joka on Päivi Räsäselle tuntematon. Siitä vain kokeilemaan.

Mikäli ei eteläisestä sijainnistaan tai muista seikoista johtuen onnistu saamaan käsiinsä aitoa asiaa, voi aina vetää kuivat. Heh heh.