17.10.2011

Kärsimysnäytelmä viitoskerroksessa

Automaattikahvia, -cappuccinoa, -kaakaota, -mokkaa ja -tiesmitä. Harva näistä tykkää, jos kukaan. Mutta silti monelle ihmiselle käsitys unelmatyöpaikasta on juuri kuvassa: tarvitaan vain kahviautomaatti, joka ei syö rahaa.

Myönnän sen itsekin, että läheltä liippaa. Arvostan sitä, jos työnantaja maksaa kahvit, se on jotenkin suomalaiseen yhteiskuntaan sopivaa huomioonottoa. Masiina vie kuitenkin asian ns. secondille levelille. Silloin kun ei tarvitse itse keittää sumppia, ei itse arpoa sitä, miten vanhaa kannussa hengaava neste on ja niin edelleen. Automaattikahvi ei ole hyvää, mutta se on silti aina sitä samaa eli tasaisen pahaa. Ja sitä saa napinpainalluksella, naps vaan.

Tänään töissä kävimme poikain kanssa koneella. Olimme kerrosta alempana palaveeraamassa, minkä jälkeen ehdotin ekskursiota koneelle. "Just tän takia sut on tänne palkattu", kuului vastaus (ihmiseltä, joka ei kyllä palkannut minua, onneksi). Seurasi juoman tilaaminen, juoman haukkuminen ja juoman juominen.

Miksi oikeasti juomme, vaikka emme varsinaisesti pidä? Tässä olis materiaalia keskimääräistä tieteellisempään - ja kiinnostavampaan - sosiologian graduun. Kiinnostuneet opiskelijat voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

4 kommenttia:

  1. Vastasit omaan kysymykseesi heti alussa: "...tarvitaan vain kahviautomaatti, joka ei syö rahaa." Siksi te sitä litkua lipitätte.

    VastaaPoista
  2. Heh, totta toinen puoli, mutta ei kahvin heittäminen keittimeenkään maksaisi mitään. Olenko oikeasti niin laiska? Vaikea myöntää asiaa...

    VastaaPoista
  3. ... ja mikähän noissa automaateissa on että ne onnistuvat takuuvarmasti turaamaan kahvin vaikka itse laite näyttäisi siltä että sen liisaus maksaa firmalle vähintään saman verran kuin myyntipäällikön auton ?
    Meilläkin on sellainen vehje, joka jauhaa itse sopivan määrän kahveja tuoreista pavuista ja josta voi valita mitä kahvilaatua tällä kertaa haluaa ja jota käyttäessä tulee aina Pelle Peloton mieleen.
    Mutta se kahvi, se on sanalla sanoen pashaa !

    Niinpä sitä vaan aina aikataulujen salliessa tulee haettua Presidentit läheisestä kahvilasta sitten kumminkin.

    VastaaPoista
  4. Se salaisuus on sen helppous, nappia painamalla. Laiskuus yleensä voittaa vaikka tiedostaisikin juoman huonouden.
    Kyllähän sitä kahvia ite keittäis omin käsin jos ei ois sitä automaattia siin vieres..
    Ja eikös siihen automaatille mennä yleensä pienessä horkassa? Viimeisillä voimilla saadaan raahattua itsensä koneen eteen. Ei siin enää ajatella onko kahvi pahaa vai ei..?
    Taas näitä ei-kahvin-juojan "viisauksia"..

    VastaaPoista