17.2.2011

Mafiapataa

Yksinkertaiset yhdistelmät ovat usein hyviä ja kestäviä. Esimerkiksi kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi toimivat, kun joukkoon laittaa vähän kolapuun nektaria. Makkara ja makaroni yhdessä ovat vuosisatainen pariskunta. Samaa sarjaa kuin Aatami ja Eeva sekä Matti ja Mervi. Aina yhtä, myös erossa.

Joku vuosi sitten kävin Napolissa. Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen meikäläisen fledaan villisti suhtautuneet (ja minua estottomasti valokuvanneet, I might add) ihmiset ja "Maradona #10" -spreijjaus puistonpenkissä. Hele-vetin hyvää pizzaa myös söin siellä, kolmen juusto sellaista e uno litro vino della casa. Napolinpataa en nähnyt missään myynnissä, mutta taitaapi olla suomalaisen keksintö by Jalostaja tai joku vastavaa.

Toimii suomalaiseen makuun ja elämänrytmiin: helppo ja hyvä. Nimi tulee tietty tuosta tomaattisuudesta, sehän riittää napolilaisuudeksi. En tiedä, miten tämän eineen valmennukseen liittyvät mafiayhteydet, sehän olisi se toinen logiinen yhtymäkohta kaupunkiin. Samaa poikamiehen unelmaa tämä on kuitenkin kuin isoveljensä italianpata. Pitäisi kokeilla tehdä joskus italianpataa tai tätä itse ilman einesmeininkiä. Voi olla aika hyvää...

3 kommenttia:

  1. Karseelta ainakin näyttää. Kattoin ekka että mitä koiranruokaa. Ja mitä nuo makkarat on? Eikö Napolinpataankin tule jauhista?

    VastaaPoista
  2. Joo, eihän tuo esteettinen elämys varsinaisesti ole, mutta maun puolesta hyvää. Ja hulluimmat jäbät tekee padat välillä makkarasta.

    VastaaPoista
  3. Jos Italiassa käy niin kannattaa kokeilla makkarapitsaa, toinen paikallinen erikoisuus oli pizza ranuleilla (?).

    VastaaPoista