4.3.2011

Leivoksia, nami-nami

Leivoksista on vaikea pahaa sanaa sanoa. Vai väittääkö joku vastaan? Toki, kaikki eivät ole yhtä hyviä kuin toiset, mutta leivokset ovat mielestäni aina hyvä vaihtoehto, oli sitä leipää sitten tai ei.

Vaimoni - jaahas, taas jauhan hänestä, mutta siihen on syynsä. Normaalisti varastan häneltä puolet niistä hyvistä jutuista, mitä blogissa jauhan, niin välistä on hyvä antaa kredittiäkin. Mutta hän filosofoi jotain sellaista, kun kuvaa latasin nettiin, että vaaleanpunainen kuorrute on kyllä maukkainta. Ja onhan se.

Vaikka se olisi samaa settiä, niin vaaleanpunaisuus tekee siitä kyllä parhautta. Miettikää vaikka berliininmunkkia, vaikka se ei leivos olekaan. Jumalauta muuten, kohta 500 artikkelia kirjoitettu eikä bertsuja mainittu. Pitääpä korjata tilanne. Mutta takaisin aiheeseen.

Kuvan leivos lienee vaimoni all-time feivöritti ja loistokas se onkin. Tiedätte kyllä kenen mukaan nimetty, ja jos ette, saatte hävetä. Minä en sitä kerro. Muistan kuulleeni tähänkin leivokseen liittyen tarinan, että jotku Porvoon Martat tmv. olisivat kehittäneet leivoksen tätä tiettyä tyyppiä varten, mutta liekö pitää paikkansa sen enempää kuin se, että Maria A olisi sanonut tuota alun lausahdusta leivoksista.

Mutta loppukaneettina mainittakoon, että leivokset on hyviä ja myös te äijät saatte syödä niitä. Koklatkaa vaikka tätä kuvan kauneutta.

2 kommenttia:

  1. tosi hyvää tekstiä muuten,mutta olet selitellyt aika paljon,ja varmasti yrittänyt saada aikaan paljon tekstiä että tämä näyttäisi kivalta,mutta kaikki lukevat aivan turhaan tyhjää ja se on ajan hukkausta!muuten todella hyvin mutta voisin vielä ilmoittaa tästäkin,että lisää kuvia enemmän vaikka suurimmasta osasta leipomista ja moniasta eri vaiheista,niin moni näkee tehneensä jotenkin oikein.

    VastaaPoista
  2. Jos ihmiset eivät suostuisi lukemaan "tyhjää", kukaan ei lukisi Pallista. Tai ainakaan mun artikkeleita.

    VastaaPoista