11.10.2010

Kuoleemakin pahempi kohtalo

Se on pelottava tunne. On jo ilta ja tajuat, että kahvi oli lopussa jo pari päivää sitten. Tietenkään et ole muistanut ostaa sitä, koska olet idiootti. Se on sama kuin roskien vienti, margariinin osto tai hippahatun vieminen työkaverille: muistat sen aina silloin, kun siitä ei ole hyötyä. Menet siis jääkaapille ja toivot ihmettä...

Anteeksi mikahäkkismäinen sä-passiivin käyttö, mutta yritin olla dramaattinen. Se on katsokaas addikteilla rankkaa, jos ei ole kahvia. En minä tiedä, ei siinä mitään pahaa tapahtuisi, vaikka joutuisi ilman kahvia olemaan aamun. Tai ainakin luulen, että ei tapahtuisi. En tiedä, sillä en ole pitkään aikaan ollut ilman.

Tälläkään kertaa en joutunut, sillä kuvan pohjista keitti vielä tsufeet juuri kahdelle. Lisäksi oli tiraus espressoakin jäljellä, eli vaara ei ollut mitenkään valtaisa, mutta kyllä siinä perusturvallisuuden tunne järkkyi.

Heti seuraavana päivänä ostimmekin pari pakettia kahvetta. Ehkä alan suomalaiseksi perusmummoksi. Hehän tietävät ajan, jolloin kahvi ei kasvanut pensaissa ja siksi heillä on aina muutama kilo kaapissa hätävarana sotaa varten.

Tiesittekö muuten, että kun viime sotien jälkeen Suomeen saapui ensimmäinen kahvia kuljettanut laiva, Herakles nimeltään, sitä oli vastaanottamassa satoja ihmisiä. He taatusti arvostivat kahvia, eivätkä tällaiseen amatöörisäätöön olisi sortunut kuin allekirjoittanut.

7 kommenttia:

  1. Se tunne on kyllä sanoinkuvaamaton. Samaan aikaan pieni pelko, ahdistus, masennus ja armoton pettyminen.

    Ite oon kans ostanu pari pakettia kerralla nii ei pääse heti loppumaan ja aina sillon tällön joku hyvän tahtonen kaveri tuo paketin mukanaan.

    Jaa jos menis kaatamaan toisen kupin...

    VastaaPoista
  2. Meikäläinen keittää jo toista kertaa tänään kahvia. Nyt tosin työnpuolesta.

    Se on muuten suomalaisen opiskelijan suurimpia pelkoja, joutua keittämään kahvia. Näin ainakin sen tutkimusproggiksen, jota joskus tein. Kysymys: "Mikä on suurin pelkosi työharjoittelua ajatellen?" Vastaus: "No se, että joutuisin siellä keittään kahvia tai jotain."

    VastaaPoista
  3. Mikä ihmisiä vaivaa? Ei kahvin keittäminen huono homma oo, jos siinä samalla oppii jotain. Totta se että ajattelu siitä että keittelet puoli vuotta kahvia oppimatta/tekemättä mitään muuta rupeaa pelottamaan.

    Meikä alotti työharjottelun keittelemällä kahvia ja nyt oon kyseisessä firmassa ollu töissä jo 4 vuotta.

    VastaaPoista
  4. Meillä kotona mummo (88v.) kyllä huolehtii, ettei kahvi koskaan lopu. Sitä ostetaan aina kun on tarjouksia mahdollisimman monena päivänä, kahdelta eri kassalta, jotta saa hyödynnettyä sen per talous-ehdon.

    VastaaPoista
  5. Ei sentään peruukkien ja tekopartojen kanssa yritetä hämätä?

    Lehtien elintarvikemainoksia kun ajattelee, niin Juhla Mokka 1,89 e (2 pkt/talous) on kyllä aika klassikko varmasti. Ja saa yli 60-vuotiaisiin suomalaisiin vauhtia.

    VastaaPoista
  6. Mummoni poismenon jälkeen hänen kaapistaan löydettiin kahvivarasto, jolla olisi kahvittanut pienen armeijan. Ilmeisesti sota-aika ja korvike olivat tehneet tehtävänsä...

    VastaaPoista
  7. Ihan omana ittenään sentään mennään. Naamioituminen tästä vielä puuttuisikin. Mutta kun se hamstraaminen ei jää vain kahviin. Yleinen "tälle voi olla vielä joskus käyttöä" -ajatusmaailma täyttää mummon kaapit kyllä kiitettävällä tavalla. Sieltä löytyy esimerkiksi kymmeninä jouluina kerätyt lahjanarut sievästi kerittynä.

    VastaaPoista