16.10.2010

Kello ei soinutkaan

No niin, nyt joku lukija siellä jo älähti. Kimmo Lohtajalta heti ainakin alkoi ajatella, että mitä se Koivisto nyt taas löysäilee, kun kuvasta heti vihannekset iskee silmään kuin miljoona volttia. Ennen kuin tuomitsette, antakaa mun selittää.

Katsokaas, kaikki on suhteellista. Kyllä, lautasellani on vihanneksia, mutta huonomminkin voisi olla. Eräänä päiväni olin töissä ja sain vaimolta tiedonannon, että hän aikoo tehdä kasvisruokaa. Ei siinä mitään, syön mitä vaan, jos se valmiiksi tuodaan nenän eteen.

Lopun päivää korvissani kuului kuitenkin kellojen jylhä kumina. Ja se ei ollut Tuomiokirkon kello, joka kajahteli. Vanhana kirjaviisaana tiesin olla kysymättä, kenelle kello soi, sillä tiesin sen soivan minulle. Alistuin kohtalooni, se oli kasvisruoka.

Mutta mutta, kun tulin kotiin siellä olikin lihamureketta! Hyvää oli, eikä siinä pari kasvispalaa tuntunut missään. Jei!

3 kommenttia:

  1. Tunnetko ihan oikeasti jonkun Kimmon Lohtajalta, vai heitiko ihan sattumanvaraisesti jtn? Kiinnostaa nyt pikkasen, kun satun asumaan Lohtajalla ja täällä on sen verran pienet piirit että olis hauska yhteensattuma :D

    VastaaPoista
  2. Heh, ikävä tuottaa pettymys, mutta en tunne ketään Kimmoa Lohtajalta :) Heitin sen siis ihan suoraan myssystä.

    Lohtajalla on kuitenkin oma paikkansa meikäläisen sydämessä. Teillä on Suomen upeimmat hiekkarannat, joilla meikäläinen on kyykyttänyt Leinosta mölkyssä.

    VastaaPoista
  3. No ajattelinkin että se olisi ollut liian hyvä munkki :D Kiitos kauniista sanoistasi ja Leinoselle onnea seuraavaan battleen :)

    VastaaPoista